Eduskunta käsittelee keskiviikkona lähetekeskustelussa yli sadan kansanedustajan allekirjoittamaa lakialoitetta saatavuusharkinnan poistamiseksi.
Saatavuusharkinta tarkoittaa työperäisen oleskeluluvan myöntämisen yhteydessä tehtävää arviota siitä, onko tehtävään löydettävissä henkilöä EU- ja ETA-alueelta. Aloite on nostattanut etukäteen värikästä keskustelua.
Aloitteen allekirjoittanut vasemmistoliiton kansanedustaja Silvia Modig sanoo ottavansa myös aloitteen vastustajien esittämät huolet vakavasti.
Saatavuusharkintamenettely koskettaa vuosittain joitakin tuhansia työlupia. Menettely koskee jo nyt vain EU- ja ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa, eikä prosessin joustavoittaminen tietyillä aloilla ole tähän mennessä johtanut työntekijöiden ryntäykseen.
– Pääkaupunkiseudulla on käynnissä merkittävä osuus koko maan rakennusprojekteista. Rakennusbuumin keskellä saatavuusharkintaa on täällä rakennusalan hommissa poistettu, mutta EU- ja ETA-alueen ulkopuolista työvoimaa ei ole tulvinut syrjäyttämään alalla toimivia suomalaisia työntekijöitä. Toisaalta saatavuusharkintaan liittymätön haaste on, että suuret palkkaerot EU:n sisällä kannustavat työntekijöitä liikkumaan jäsenmaiden välillä, Modig toteaa.
Hän muistuttaa, että läpi poliittisen vasemmiston ja ammattiyhdistysliikkeen paiskitaan töitä työntekijöiden oikeuksien puolesta.
– On vain luonnollista, että keinoista on joskus erilaisia näkemyksiä, vaikka tavoitteet ja päämäärät ovat yhteisiä. Ei pitäisi kuitenkaan lähteä lietsomaan vastakkainasettelua suomalaisen tai eurooppalaisen ja Euroopan ulkopuolelta lähtöisin olevan työntekijän välille.
Modig näkee kysymyksen saatavuusharkinnan mielekkyydestä ennen kaikkea työntekijän oikeuksien ja ihmisoikeuksien kautta.
– On järjetöntä, että jo Suomessa oleskelevienkin henkilöiden työllistymistä tai työpaikan vaihtoa rajoitetaan. Oleskeluluvan sitominen tiettyyn työhön voi pakottaa työntekijän ongelmalliseen riippuvuusasemaan vaikkapa hyväksikäyttäväänkin työnantajaan. Jo työllistyneiden turvapaikanhakijoiden käännyttämisessä jäykkien prosessien vuoksi taas ei ole päätä eikä häntää, hän sanoo.
Modig asettaa saatavuusharkintakeskustelua perspektiiviin myös painottamalla, että kyseessä on vain yksi, verrattain pieni kysymys työntekijän oikeuksien parantamisen kannalta.
– Tietenkään saatavuusharkinnan poisto ei ole ihmelääke, jolla työntekijöiden oikeudenmukainen kohtelu yksinään turvataan tai työehtojen polkeminen kitketään. Vasemmistoliitto on esittänyt ja tulee jatkossakin vaatimaan useita konkreettisia keinoja, joilla työelämän epäkohtiin puututaan, Modig vakuuttaa.