– Asiasta on sovittu hallitusohjelmassa, eikä tämä laki voi enää odottaa. Suomeen syntyy joka vuosi yli 600 lasta, joilla on vaurioita äidin raskaudenaikaisen alkoholinkäytön takia. Kuinka monen hallituksen ohjelmaan päihdeäitien tahdonvastainen hoito pitää kirjata ennen kuin saamme sen voimaan, Sanna Grahn-Laasonen kysyy.
Susanna Huovinen on perustellut lain viivästymistä sillä, että vapaaehtoisuuteen perustuvien hoitopolkujen ja resurssien on oltava kunnossa ensin.
Grahn-Laasosen mukaan tarvitaan molemmat: sekä vapaaehtoisuuteen perustuvat hoitopolut että viimesijaiset keinot niitä tilanteita varten, joissa odotusajan päihteettömyys ei toteudu vapaaehtoisesti.
– Sikiöaikaiset vauriot ovat pysyviä, elinikäisiä, eikä niitä voi myöhemmin katua tai rakastaa pois, Grahn-Laasonen sanoo.
Pakkohoitolainsäädännön kehittymisen esteenä on pidetty muun muassa sitä, ettei syntymätön lapsi varsinaisesti nauti perusoikeussuojaa. Grahn-Laasonen muistuttaa, että YK:n lapsen oikeuksien sopimuksessa, jonka Suomikin on ratifioinut, viitataan lapsen oikeuteen erityiseen suojeluun ja huolenpitoon ”sekä ennen syntymää että sen jälkeen”.
– Täytyy muistaa, että tahdonvastainen hoito on myös odottavan äidin etu. Se antaa mahdollisuuden valmistautua äitiyteen, vieroittua päihteistä ja vapautua syyllisyydestä, jota raskaudenaikaisesta päihteidenkäytöstä seuraa. Pakkohoitolaki on ensisijaisesti lapsen etu, mutta palvelee myös tulevaa äitiä, hän sanoo.
Grahn-Laasonen jättää asiasta kirjallisen kysymyksen peruspalveluministerille tiistaina.