Ruokavirasto valmistelee väliaikaisen sähköaidan rakentamista Kaakkois-Suomeen afrikkalaisen sikaruton (ASF) tartuntavyöhykkeen ydinalueen ympärille. Aita rakennetaan tämän hetken suunnitelmien mukaan Miehikkälän, Virolahden ja Lappeenrannan kuntien alueille ydinalueen rajoja mukaillen.
– Sähköaita ohjaa villisikojen liikkumista ja tukee näin taudin torjuntaa yhdessä muiden torjuntatoimien kanssa. Aidan avulla rajoitetaan virustartunnan saaneiden villisikojen siirtymistä ydinalueen ulkopuolelle ja terveiden villisikojen vaeltamista viruksella saastuneelle alueelle, Ruokavirasto kertoo tiedotteessa.
– Aidan sisällä villisikakanta pystytään poistamaan hallitusti. Alueella tehdään myös aktiivisesti raatojen etsintää ja poistamista sekä muita torjuntatoimenpiteitä.
Ruokaviraston mukaan aita on osoittautunut tehokkaaksi torjuntakeinoksi afrikkalaista sikaruttoa vastaan monessa Euroopan maassa, kuten Ruotsissa, Belgiassa ja Tšekissä. Aidan tarkoituksena on hallita paikallista leviämisriskiä, joten se ei ratkaise itärajan yli tapahtuvaa villisikaliikennettä.
Aita toteutetaan kevytrakenteisena, noin 120 cm:ä korkeana, ympäri vuoden toimivana sähköaitana. Materiaalit ja tarkka malli täsmentyvät hankkeen edetessä.
Tällä hetkellä suunniteltu aitalinja on 83 kilometriä pitkä. Pystytys on tarkoitus aloittaa joulukuussa 2026 ja rakentamisen arvioidaan kestävän 3,5 kuukautta. Aita on paikallaan niin kauan kuin se on taudin torjunnan kannalta tarpeellinen.
– Aita ei estä ihmisten tai muiden eläinten kuin villisikojen liikkumista. Teiden ja metsäautoteiden kohdalle tulee kulkuaukko tai portti. Aidan ylin lanka merkitään värikkäillä merkkinauhoilla, mikä lisää aidan näkyvyyttä ihmisille ja eläimille.
Rakentamisen kustannusarvio on yli miljoona euroa, ja kustannuksista vastaa Ruokavirasto. Arvio tarkentuu, kun urakkasopimus on tehty.
Aitalinja on suunniteltu välttämään yksityisiä maita. Aita pyritään rakentamaan Väyläviraston tie- ja rata-alueille eikä tämänhetkinen linjaus osu yksityisten maanomistajien maille.
Ruokavirasto ottaa yhteyttä maanomistajiin, jos linjausta joudutaan muuttamaan ja se osuisi yksityiselle maalle. Tavoitteena on löytää yhdessä ratkaisut, joissa huomioidaan maanomistajien tarpeet ja alueen muu käyttö.