SDP:n keskuudessa on Verkkouutisten tietojen mukaan laajaa tyytymättömyyttä puheenjohtaja Antti Rinteeseen. Kenttäväki olisi odottanut kuntavaaleissa pääoppositiopuolueelta ykkössijaa ja vähintään kakkosella alkavaa prosenttilukua kannatuksessa.
Kannatus jäi valtakunnallisesti 19,4 prosenttiin. SDP sai tyytyä kuntavaalien kakkossijaan.
SDP valitsi Antti Rinteen toiselle kolmivuotiskaudelle puoluekokouksessa Lahdessa helmikuun alussa. Jo valinnan jälkeisenä iltana osa puoluekokousväestä suhtautui epäillen Rinteen mahdollisuuksiin johdattaa puolue vaalivoittoon kuntavaaleissa. Osa piti jo tuolloin mahdollisena, että selvästi odotuksia heikompi tulos voisi johtaa puheenjohtajan vaihtamiseen vielä ennen vuoden 2019 eduskuntavaaleja. Seuraava säännönmukainen puoluekokous SDP:llä on kuitenkin vasta vuonna 2020 eduskuntavaalien jälkeen.
Rinne kykenee toistaiseksi selittämään pettymykseksi jäänyttä tulosta sillä, että Helsingissä SDP jäi kahden kaupaksi muodostuneen pormestarikisan jalkoihin. SDP:n pormestariehdokas Tuula Haatainen ei innostanut ihmisiä äänestämään, kun valinta tehtiin kokoomuksen Jan Vapaavuoren ja vihreiden Anni Sinnemäen välillä. SDP ei olisi noussut valtakunnallisesti suurimmaksi, vaikka puolueiden kannatus olisi ollut Helsingissä vuoden 2012 vaalien tasolla. Pormestarivaali ei siis ole uskottava selitys demareiden alhaiselle kannatukselle.
Menestystä keskisuurissa kaupungeissa
Kuntavaalien tulos oli SDP:n kannalta kaksijakoinen, eikä se ollut täydellinen rimanalitus ottaen huomioon, että kaikki kolme suurinta kuntapuoluetta pärjäsivät edellisiä vaaleja heikommin.
Kokoomus taisteli itselleen ykkössijan 20,7 prosentin kannatuksella, mutta menetti viime kuntavaaleihin nähden kannatusta 1,2 prosenttiyksikköä. Keskusta hyytyi vaalien loppumetreillä täysin, ja sen kannatus tipahti 1,1 prosenttiyksikköä edellisiin vaaleihin nähden 17,5 prosenttiin.
Yhteinen selitys kolmen suurimman puolueen heikolle menestykselle piilee vihreiden laajan rintaman vaalivoitossa. Vihreät jätti demarit selkeästi varjoonsa kaikissa suurissa kaupungeissa. Vihreät nosti vaaleissa ykkösasiakseen koulutuksen. Yhdessä korkeasti koulutetun ehdokasprofiilin kanssa vihreät kykeni vetoamaan ennen kaikkea akateemisesti koulutettuihin.
Tässä segmentissä Rinteen SDP ei kyennyt riittävästi puhuttelemaan äänestäjiä. Vihreiden vahvuus korkeasti koulutetun väestönosan keskuudessa on haaste myös kokoomukselle.
Demareiden tulos oli hyvin kaksijakoinen. Keskisuurissa, erityisesti teollisuuteen painottuneissa vanhoissa demarilinnakkeissa puolue otti takaisin paikkansa suurimpana puolueena. Pitkään jatkunut talouden pysähtyneisyys, leikkaukset ja pitkäaikaistyöttömyys kanavoituivat nyt demareiden kannatukseksi, kun viimeksi tyytymättömyys kanavoitui perussuomalaisille.
Esimerkiksi Kotkassa, Lahdessa ja Porissa SDP otti murskavoiton aiemmin ykkösenä olleesta kokoomuksesta. Suurista kaupungeista SDP nousi ykköseksi Vantaalla ja Tampereella, vaikka menetti molemmissa kaupungeissa kannatustaan viime vaaleihin nähden. Tampereella SDP ylsi niukasti ykköseksi ohi kokoomuksen supersuositun kansanedustajan Sanna Marinin siivellä, vaikka menettikin kannatustaan. Molemmat kaupungit olivat kuitenkin ennen kaikkea vihreiden juhlaa, kuten muutkin opiskelijakaupungit. Jyväskylässä vihreät teki lopullisen läpimurtonsa kaupungin ykköspuolueeksi syrjäyttäen demarit.
Eväät kapinaan heikot
Vaalituloksen kahtia jakautuneisuus heijastelee SDP:n pahimpia kauhukuvia. SDP:n kannatus uhkaa jäädä hiipuvien teollisuuspaikkakuntien ikääntyvän väestön varaan, ja koulutetut valitsevat kasvukeskuksissa mieluummin vihreät.
SDP:n tulos ei ollut niin huono, että Rinteen tarvitsisi vetää johtopäätöksiä ja luopua ennen eduskuntavaaleja puheenjohtajan paikastaan, ellei sitten puolueen kannatus ala selvästi hiipua mielipidemittauksissa.
Myöskään SDP:n kentältä Rinteeseen kriittisesti suhtautuvista jäsenistä ei löydy riittävän laajaa kapinaliikettä eikä yhteistä ehdokasta, jolla olisi voimaa lähteä kampeamaan Rinnettä syrjään. Sellainen tulkittaisiin ennemmin puolueelle haitalliseksi hajottavaksi toiminnaksi.
Demareiden apeat tunnelmat kiteytyvät siihen, että puolueen aktiiviväestö ei oikein itsekään jaksa enää uskoa siihen, että kuntavaalien tuloksen valossa vuoden 2019 eduskuntavaaleissa olisi odotettavissa ykkössijaa ja pääministerin paikkaa demareille. Vaikka kahdessa vuodessa ehtii tapahtua mitä vain, apeaa tunnelmaa voi olla vaikea kääntää siinä ajassa.