”(Vladimir) Putinin kanssa oli oltava selkeä ja päättäväinen. Minulla on varmaan sisään rakennettu taipumus heti torjua, jos tontille tullaan… Kaikki puhelumme käytiin avoimella linjalla. Minulla ei ole mitään harhakuvaa rikkomattomasta puhelinsalaisuudesta eikä Putinilla varmasti sitäkään vertaa. Joka tapauksessa hän oli hyvin tietoinen, että puhelumme herättävät mielenkiintoa Sinun läntisissä ystävissäsi”.
Presidentti Sauli Niinistö soitti ensikerran Yhdysvaltain presidentti Donald Trumpille heti USA:n 2016 vaalien jälkeen ja sai kutsun jo kesällä 2017 Valkoiseen taloon. Trump oli alusta lähtien kuin jotkut Niinistön asianajajauran asiakkaat: itsetietoiset, suoraviivaiset yrittäjät, self-made miehet:
”Hihat heilumaan -tyypit eivät sitoneet itseään tiukan kiinteään suunnitelmaan. Jos päivän tilanne oli edellisestä muuttunut, niin sitten muuttui suuntakin eikä täyskäännöskään ollut mahdoton. Ainahan saattoi kääntyä takaisin. Miten vain, mutta pitkälle ja maaliin oli päästävä, tyylipisteillä ei ollut merkitystä”.
Elä sitten tällaisten kanssa ja keskellä. Niinistön ylivoimatekijä on ollut ilmeisen harkitseva ja luotettava neuvonantajajoukko. Sitä hän kuvailee monien projektien yhteydessä. Se antaa lopullisille päätösten teoille tukea ja valinnan mahdollisuuksia. Muutamat kansainväliset keskustelukumppanit tuntuvat vuosien mittaan muuttuneet kohti itsevaltiuden piirteitä.
Kaikkiviisas media
Sananvapaus ja sen valta saavat muutaman kerran Niinistön ihmettelemään. Ei ole hänen sanomaansa, mutta hämmästellä lukijana täytyy, mistä se kaikenvoipa viisaus journalistien päähän ilmestyy. Heitot julkisuuden henkilöitä ja valtaapitäviä kohtaan – olkootkin kohteen silmissä epämieluisia – ovat käsittämättömän harkitsemattomia. Heittely jää muistiin, esimerkiksi Hbl:n viisaus Niinistön kokemattomuudesta ulkopolitiikan suhteen: jos on asunut neljä vuotta Luxemburgissa ei riitä. Hbl:n toimittajalla oli toinen suosikki. Olisipa lukenut meriittilistan.
Entä Helsingin Sanomien havaintoesimerkki indoktrinaatiosta? Lehti järjesti ennen presidentinvaaleja ulkopolitiikkatestin: ehdokkaiden tuli tunnistaa päättäjiä ja keiden kanssa oli ollut tekemisissä. Niinistö voitti testin ylivoimaisesti, mutta HS:n mielestä voittaja oli väärä. Lehti piilotti tuloksen pieneen, yhden palstan luetteloon, jossa lueteltiin vain kohdat, joissa Niinistö oli erehtynyt.
Ja vielä HS:n Saska Saarikosken ivallinen kommentointi ko. kirjasta: hyvin kävi mutta väärin sammutettu. Lehti ei enää nauti presidentin erityiskohtelua, kuten SDP-ketju Mauno Koivisto, Martti Ahtisaari, Tarja Halonen -aikana, ja se harmittaa. Väärä puolue, väärä voittaja.
Kun Venäjä aloitti Ukrainan tuhoamisen
Vladimir Putinin kauhistuttava virhe tapahtui, kun hänelle uskotellaan, että Ukraina on kukistettavissa muutamassa hetkessä. Saman virheen teki aateveli Josif Stalin talvisodan suhteen. Neuvonantajat ovat saaneet varmasti kuulla kunniansa, ja historiaa uudelleenkirjoitetaan kiivaasti.
Venäjän operaatio ei tullut yllätyksenä. Niinistö kuvailee yksityiskohtaisesti, miten tunnelma muuttuu jo ennen Krimin valtausta. Ja kun talven 2022 hyökkäys tapahtuu, kirjan syke kiihtyy hurjaksi kanssakäymisen kertomukseksi. Tämä on maailmanpolitiikan jatkojännäri. Kirjoittaja ei voihki eikä valita, mutta lukija järkyttyy monella tavalla: kuinka Venäjästä on tullut imperialistinen diktatuuri, eurooppalainen yhteisömme osoittautuu eripuraiseksi laumaksi ja USA jatkaa erkaantumistaan Euroopan turvatakaajana.
USA:n roolin ymmärtää: minkälaiseen sekamelskaan maa onkaan itse ajautunut. Toisen maailmansodan Eurooppa-ystävyydestä on kulunut jo useita sukupolvia, sukusiteet vanhaan mantereeseen ovat rapautuneet. Ja me kärsimme itse aiheutetusta saamattomuudesta.
Päiväkirjaa harvakseltaan
Niinistö kiittää niitä, jotka muistavat ja siteeraa päiväkirjaansa. Se tarjoilee mainioita anekdootteja, aforismejakin. Mikään vitsikirja Kaikki tiet turvaan ei ole, mutta muuan kohtaus on kerrottava. Niinistöt olivat vieraina Tanskan kuningatar Margareetan hallitsijakauden 50-vuotisjuhlassa.
Ennen pääjuhlaa Niinistö päätti ottaa kylvyn. Ammeen reunalla oli pullo, josta ilman silmälaseja hän ei saanut selvää, luuli saavansa vaahtoa, vaan ei vaikka kaatoi reilun annoksen. Huoneeseen levisi miellyttävä mutta voimakas tuoksu, joka lehahti niin, että rouva Niinistö luki pullon etiketistä: kaksi tippaa yhteen kylpyyn. Niinistö istui juhlan sankarittaren vieressä tuntien ajan. Juhlapukua tuuletettiin kotimaassa kolme viikkoa, kauanko Margareetta omaansa, siitä ei ole tietoa.
”Edeltäjilleni. Teidänkin työtänne tukenut suomalainen vapauden ja turvan tahto läpi monien vaiheiden. Tulevaisuudelle. Pidetään tuo tahto vahvana”.
”Kun kuukausi presidenttinä täynnä. Olen kyllä liikaa demokraatti, ei yhtään tunnu presidentiltä. Hyvä tietty niin, eipä nouse hattuun. Huono sikäli, että pintaa pitää ylläpitää”.
”Turvattomuuden minimointi, turvallisuuden maksimointi”.
”Suomessa, somessa nyt paljon sitä henkeä, että näytetään Venäjälle. Onkohan viisasta, ei Suomi tästä isommaksi kasva eikä maantiede muutu”.
Sauli Niinistö: Kaikki tiet turvaan. Sinnikkään Suomen suunta. WSOY 2025.