Viime vuonna sovittu keskitetty palkkaratkaisu oli kaksivuotinen, mutta sisälsi option, että sitä voidaan pidentää vuodella. Sopimuksen jatkamisesta päätetään ensi kesänä.
– Jos saadaan aikaan hyvin maltillinen työmarkkinaratkaisu, tai sellainen, joka merkittävästi parantaa kilpailukykyä, niin silloin minusta valtio voisi tehdä tuloveron kevennyksiä, joilla parannetaan ostovoimaa, Arto Satonen ehdottaa Nykypäivän haastattelussa.
Hänen mukaansa valtiolla on varaa tuloveron kevennyksiin, jos ratkaisusta tulisi todistettavasti sellainen, että se kasvattaisi työllisyysastetta.
– Yksi prosentti työllisyysasteessa vaikuttaa kaksi miljardia euroa julkisessa taloudessa. Sieltä tulee pelivaraa aika pian, jos työllisyysaste oikeasti saadaan nousemaan merkittävästi, Satonen sanoo.
Työaika pidemmäksi
Palkkasopimuksen pitäisi jatkaa maltillista linjaa, mutta Satonen sanoo suosivansa työaikojen pidentämistä keinona parantaa kustannuskilpailukykyä verrattuna reaalipalkan alennuksiin.
– Palkanalennukset ovat minusta hankala tie, koska ne syövät samalla ostovoimaa ja heijastuvat palvelusektoriin työpaikkojen menetyksinä.
Satonen huomauttaa, että jos edellisen palkkaratkaisun yhteydessä palkkojen olisi annettu nousta inflaation verran, mutta sen sijaan yleinen työaika olisi pidennetty 40 tuntiin, kustannuskilpailukyky olisi parantunut enemmän.
– Työajan pidennys olisi tuonut sellaisen 6–7 prosentin nettohyödyn, Satonen sanoo.
Kun Satonen viimeksi kesäkuussa esitti työaikojen pidentämistä ratkaisuna Suomen teollisuuden kustannuskilpailukyvyn parantamiseen, julkisuudessa esiintyi lähinnä palkansaajapuolen tutkijoiden tyrmääviä kommentteja ehdotukselle.
Nyt ajatus nousi uudelleen esiin, kun länsi- ja pohjoissuomalaisten maakuntalehtien muodostama Lännen Media kertoi haastattelussaan viime sunnuntaina asiantuntijoiden ehdottavan työajan pidentämistä.
Ajatusta esittivät haastattelussa Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtaja Juhana Vartiainen, OP-Pohjolan pääekonomisti Reijo Heiskanen sekä Elinkeinoelämän keskusliiton lakiasiainhoitaja Markus Äimälä.
Pienyrityksille joustoa
Ekonomistien puheissa on viime aikoina toistunut vaatimus työmarkkinoiden joustavoittamisesta.
– Paikallisen sopimisen lisääminen on avainasia, Satonen sanoo.
– Eihän paikallisen sopimisen tarvitse aina tarkoittaa heikennyksiä, vaan että asioita tehtäisiin enemmän maalaisjärki säilyttäen.
Tällä hetkellä Satonen pitää suomalaisen tulopolitiikan suurimpana haasteena sitä, että kaikki työehtosopimukset koskevat samalla tavalla isoja ja pieniä yrityksiä.
– Meillä ei ole riittävästi otettu tätä pienten yritysten näkökulmaa huomioon. Voidaan keskustella myös siitä, että voisiko pienillä yrityksillä olla vielä enemmän joustomahdollisuuksia kuin isoilla.
Satonen perustelee ehdotustaan sillä, että tutkimusten mukaan pienet yritykset koetaan työyhteisöinä houkuttelevimmiksi ja työtyytyväisyys on niissä suurempia yrityksiä parempi. Hän huomauttaa, että kustannuskilpailukyvyn parantaminen ja sitä kautta työllisyyden nostaminen ovat keskeiset tekijät, joilla hyvinvointivaltion rahoitus saadaan aikanaan kuntoon.
– Elvytyshommiin minä en usko, koska olemme niin paljon jo elvyttäneet koko Euroopassa 2008 alkaneen kriisin jälkeen.
– Kyse on nimenomaan rakenteellisesta kriisistä, eikä suhdannekriisistä, Satonen kiteyttää.
