Säteilyturvakeskus tuo 8. huhtikuuta alkaen neljäksi päiväksi vapaaehtoisille tarkoitetun säteilymittausaseman Lapin yliopiston kampukselle Rovaniemelle. Mitattaviksi on kutsuttu sekä yliopiston että Lapin ammattikorkeakoulun henkilökuntaa ja opiskelijoita.
Mittausten perusteella STUK laskee, kuinka suuria säteilyannoksia suomalaiset saavat kehossaan olevista radioaktiivisista aineista ja kuinka suuri osa aineista ja annoksista on peräisin ihmisen tekemistä ja ympäristöön päästämistä aineista. Mittaus kestää noin viisitoista minuuttia, ja vastaavia mittauksia tullaan tekemään myös Helsingissä ja Tampereella.
Ensimmäiset mittaukset tehtiin vuonna 1962, ja niissä testattiin pohjoisen poronhoitajia. Tuolloin ilmakehässä räjäytetyistä ydinaseista peräisin olleet radioaktiiviset aineet laskeutuivat sateiden mukana erityisesti pohjoiseen. Jäkälät keräsivät tehokkaasti radioaktiivisuutta ja porojen kautta sitä kertyi erityisesti paljon poronlihaa syöneisiin poronhoitajiin.
Ydinasekokeita ei ole vuoden 1963 jälkeen tehty ilmakehässä pohjoisessa ja ylipäätään viimeinen ilmakehässä tehty ydinaseräjäytys on vuodelta 1980. Suomen luonnossa on kuitenkin yhä hyvin pieniä, mutta mitattavia määriä niin ydinasekokeista kuin vuonna 1986 tapahtuneesta Tshernobylin onnettomuudestakin peräisin olevia radioaktiivisia aineita. Näistä merkittävin on cesiumin isotooppi 137.
STUK muistuttaa, että Cesium-137:n aiheuttamasta säteilyannoksesta ei ole syytä olla huolissaan. Se on alle tuhannesosa suomalaisten vuodessa saamasta säteilyn kokonaisannoksesta, eikä sillä ole vaikutusta ihmisten terveyteen. Suurin osa suomalaisten saamasta säteilystä johtuu erilaisista ulkoisista lähteistä eikä kehon sisällä olevasta radioaktiivisuudesta. Eniten suomalaisia säteilyttää kotien ja työpaikkojen sisäilmassa oleva radonkaasu.