Suomi ja Viro viettävät maanantaina diplomaattisuhteidensa satavuotisjuhlaa. Suomi tunnusti Viron itsenäisyyden 8. kesäkuuta 1920 ensimmäisenä valtiona sen jälkeen, kun Viro oli saman vuoden helmikuussa solminut Tarton rauhansopimuksen Neuvosto-Venäjän kanssa.
Viron tunnustamisesta suvereeniksi valtioksi päätti presidentti K.J. Ståhlberg. Viron lähettiläälle Oskar Kallakselle osoitetun tunnustusasiakirjan allekirjoitti Rafael Erichin hallituksen ulkoministeri Rudolf Holsti 7. kesäkuuta, ja se astui voimaan päivää myöhemmin.
– Vastaukseksi Herra Tohtorin kirjelmään kuluvan kesäkuun 6 päivältä on minulla täten kunnia ilmoittaa että Tasavallan Herra Presidentti on tänään Ulkoasiainministeriöstä tapahtuneessa esittelyssä nähnyt hyväksi tunnustaa lopullisesti Eestin Tasavalta suvereeniksi tasavallaksi, Holsti kirjoitti.
Vapaussota viivytti tunnustusta
Viro oli julistautunut itsenäiseksi 24. helmikuuta 1918, mutta joutui sen jälkeen käymään pitkän ja lopulta voitokkaan vapaussodan sekä venäläisiä että saksalaisia joukkoja vastaan.
Jo 8. elokuuta 1919 Suomi oli lähettänyt Viroon diplomaattiedustajan ja ilmoittanut kohtelevansa maata tosiasiallisesti riippumattomana, täysivaltaisena valtiona. Tuolloin Holsti ilmoitti, että kansainvälisen oikeuden kannalta olennainen de jure -tunnustaminen voisi tapahtua vasta, ”kun olosuhteet ja toisten valtain suhtautuminen Viroon tekevät sen mahdolliseksi”.
– Suomen kansa mitä lämpimimmällä myötätunnolla seuraa Viron veljeskansan urhoollista taistelua kansallisen ja valtiollisen vapautensa puolesta ja (–) Suomen hallitus on vastakin tekevä voitavansa edistääkseen Viron kansainvälisen aseman ja riippumattomuuden täydellistä vakaannuttamista kansojen itsemääräämisoikeuden mukaisesti, Holsti totesi.
Kun Viron ja Neuvosto-Venäjän valtuuskunnat olivat allekirjoittaneet rauhansopimuksen Tartossa 2. helmikuuta 1920, Venäjän bolsevikkihallinto oli samalla tunnustanut Viron suvereniteetin. Siten edellytykset Viron de jure -tunnustamiselle olivat myös Suomen näkökulmasta täyttymässä.
Ranska ja Britannia tunnustivat Viron vasta tammikuussa 1921, minkä jälkeen myös Ruotsi, Tanska ja Norja antoivat välittömästi tunnustuksensa. Yhdysvaltojen tunnustusta Viro joutui odottamaan helmikuuhun 1922.
Seremoniat molemmissa pääkaupungeissa
Diplomaattisuhteiden satavuotisjuhlallisuuksia vietetään koronapandemian aiheuttamien rajoitteiden vuoksi pienimuotoisesti ja kahteen maahan hajautettuina.
Ulkoministerit Pekka Haavisto ja Urmas Reinsalu allekirjoittavat maanantaina yhtä aikaa Helsingissä ja Tallinnassa de jure -tunnustamisasiakirjasta tehdyn taidekopion maiden suurlähetystöissä. Iltapäivällä maiden edustajat laskevat seppeleet diplomaattisuhteiden avainhenkilöiden haudoille Helsingin Hietaniemen ja Tallinnan Metsakalmistun hautausmailla.
Viron ulkoministeriön aulaan Tallinnassa tuodaan kukkatervehdykset miehityksen aikana surmatuille ja maanpaossa menehtyneiden Viron Helsingin-lähettiläiden muistoksi. Toista maailmansotaa edeltäneen ajan lähettiläistä Friedrich Karl Akel (Helsingissä 1922–23), surmattiin Tallinnassa 1940, Aleksander Hellat (1923–31), kuoli vankileirillä Kemerovossa 1943, Hans Rebane (1931–37), kuoli pakolaisena Tukholmassa 1961, Rudolf Möllerson (1937–39), Berliinissä 1940 ja Aleksander Warma (1939–40) Lundissa 1970.
Suomen ja Viron diplomaattisten suhteiden kuvitettu historiallinen aikajana suomenkielisine taustatietoineen on nähtävissä Viron ulkoministeriön verkkosivuilla.