Euroopan parlamentin jäsen Paavo Väyrynen käsitteli maanantaina julkaistussa blogissaan lähihistoriaa Venäjän lähialueiden ”jäätyneiden konfliktien” ja Ukrainan osalta.
Väyrynen tulkitsi esimerkiksi, että Moldovaan kuuluvassa itsenäiseksi julistautuneessa Transnistriassa venäläiset ja muut kansalliset vähemmistöt turvautuivat alueella olevien venäläisjoukkojen apuun puolustautuakseen emämaan kielilailta. Ukrainan osalta Väyrynen tulkitsi venäläisvähemmistön kokeneen turvallisuutensa uhatuksi ja ryhtyneensä puolustautumaan. Georgian ja Venäjän vuoden 2008 sodan Väyrynen tulkitsi johtuneen Georgian hyökkäyksestä Etelä-Ossetiaan. Tässäkin tapauksessa Väyrynen katsoi alueella olevien venäläisjoukkojen puolustautuneen.
– Kummastelen Väyrysen historiantulkintaa siitä, miten yksioikoisesti hän esittää tämän, että Georgia on hyökkääjä ja Venäjä olisi puolustautunut, Petri Sarvamaa sanoo Verkkouutisille.
Väyrynen ei mainitse blogissaan esimerkiksi sitä, että ennen Venäjän ja Georgian välisen sodan syttymistä Etelä-Ossetiasta oli tulitettu kranaateilla georgialaiskyliä.
Sarvamaa ihmettelee, ”lähteekö Väyrysen lähihistorian ja myös tämän päivän tulkinta siitä, että Venäjällä olisi luovuttamaton oikeus entisiin Neuvostoliittoon kuuluviin alueisiin”.
– Pyriikö maailmanjärjestys Venäjän ympärillä? Sarvamaa kysyy Väyryseltä.
Berliinin muuri jatkaa murtumistaan
Paavo Väyrynen tulkitsee blogissaan, että Neuvostoliitto hajosi 1990-luvun alussa rauhanomaisesti siksi, että ”se tapahtui suurimman neuvostotasavallan, Venäjän, aloitteesta ja tahdosta”.
Sarvamaa on eri mieltä.
– Kyllä se lähti kansasta ja sen vapaudenhalusta ja -kaipuusta.
– [Neuvostoliiton viimeinen presidentti Mihail] Gorbatšov antoi sen tapahtua, mutta ei se muutos Venäjästä lähtenyt, Sarvamaa sanoo.
Sarvamaan mielestä 1980-luvulta Berliinin muurin murtumisesta lähtenyt mullistus jatkuu edelleen.
– Tämähän ei ole loppunut vaan me olemme vedenjakajalla koko ajan, ja nyt on äärettömän tärkeää, mihin suuntaan tästä menemme, Sarvamaa sanoo.
Hän huomauttaa, että Euroopan unioni ei ole ollut kiskomassa entisiä itäblokin maita ja neuvostotasavaltoja puoliväkisin mihinkään.
– Siellä on oikeasti halua demokratisoitumiskehitykseen, vapauteen sekä aitoon poliittiseen valinnanvapauteen ja moniarvoisuuteen.
Sarvamaa ihmettelee, miksi esimerkiksi Georgian pitäisi ottaa huomioon Venäjän mielipide, jos se haluaa hakeutua Euroopan unionin yhteyteen ja mahdollisesti joskus jopa unionin jäseneksi. Sama koskee Ukrainaa.
– Näkeekö Paavo Väyrynen tämän edelleen etupiirijakona, jossa Moskovalla on jonkinlainen veto-oikeus entisen Neuvostoliiton osatasavaltojen suhteen siinä, mihin suuntaan nämä tasavallat lähtevät menemään? Sarvamaa kysyy.
– Oleellista ei ole kokoomuksen ja keskustan välinen ottelu, vaan se, ketkä näkevät tämän maailman edelleen sellaisena kuin se oli ennen sitä mullistusta, joka alkoi 1980-luvun lopulla, ja joka edelleen koko ajan jatkuu, hän toteaa.