Hänen mukaansa kaupunkipolitiikkaa on vielä monin osin käyttämätön voimavara.
– Ilman metropolialueen ja suurten kaupunkien elinvoimaisuuden vahvistamista Suomi ei nouse taantuvan talouden ja kasvavan työttömyyden suosta, Sari Sarkomaa sanoo tiedotteessaan.
– Kun kansantalouteen haetaan tuottavuutta, sitä löytyy väestöltään monipuolisista ja tiheään rakennetuista kaupungeista ja etenkin pääkaupunkiseudulta. On katteetonta luvata ja kansantaloudellisesti kestämätöntä tavoitella yhtä tasaista kehitystä kaikkialle, Sarkomaa katsoo.
Hän nostaa esimerkkeinä kaupunkipolitiikan vahvistamiskohteista tekeillä olevan sote-uudistuksen, asuntopolitiikan ja korkeakoulupolitiikan.
Sarkomaa pyytää hallitukselta selontekoa metropoli- ja kaupunkipolitiikassa.
– Selonteko olisi keino läpivalaista metropolialueen ja suurimpien kaupunkien merkitys Suomen kansantaloudelle ja kasvulle sekä valaa rohkeutta hallitukseen panostaa etenkin pääkaupunkiseutuun kasvun ja hyvinvoinnin veturina, hän sanoo.
Sarkomaa korostaa, että sote-uudistuksessa on varottava vahingoittamatta kaupunkien toimintamahdollisuuksia ja päinvastoin vahvistettava metropolialueen ja kaupunkien roolia elinkeinopolitiikan ja hyvinvoinnin edistämisen vetureina. Hän muistuttaa, että hallituksen on syytä lukea tarkkaan kaupunkien tuoreet sote-lausunnot.
– Periaate on oltava paremmat palvelut eikä aluehallinnon paisuttaminen. Metropolialueen verotuloihin perustuvaa, jo nyt korkeaa, valtionosuuksien tasausta ei saa enää kiristää eikä alueen kustannusrasitetta kasvattaa, Sarkomaa sanoo.
Hänen mielestään hallituksen on kirittävä asuntopoliittisen kysymysten ratkaisussa jo huhtikuun kehysriihessä.
– Kallis asuminen on keskeinen kasvun este. Asumisen kustannukset ovat kokonaisuudessaan karanneet käsistä. Pääkaupunkiseudulle on saatava ripeästi kohtuuhintaisia asuntoja, sanoo Sarkomaa.
Hän nostaa kolmantena kaupunkipolitiikan tehostamisalueena korkeakoulupolitiikan.
– On vakava virhe, että suurimmat leikkaukset kohdistuvat maamme kansainvälisesti kilpailukykyisimpiin ja laadukkaimpia yliopistoihin. Tällainen tie on kestämätön. Kehysriihessä on koulutuspolitiikka ja leikkausten kohdentaminen otettava pöydälle. Aluepolitiikka on laitettava sivuun ja koulutuksen laatu asetettava etusijalle. Esimerkiksi Helsingin yliopiston muita yliopistoja rankemmat leikkaukset on torpattava, Sarkomaa vaatii.