Hän toteaa, että maailmalla on käynnissä suuri aurinkoenergiabuumi. Kansainvälinen energiajärjestö IEA arvioi, että aurinkoenergia voi olla johtava energianlähde vuoteen 2050 mennessä. Teknologia on kehittynyt. Hinnat ovat tulleet alas, mikä on lisännyt houkuttelevuutta.
– Tulevaisuuden energialähteenä aurinkoenergialla on huikea potentiaali, mutta Suomi on edelleen aurinkoenergian kehitysmaa. Suomen kanssa pinta-alaltaan lähes vastaavan kokoisessa Saksassa verkkoon kytkettyjen aurinkosähköjärjestelmien kapasiteetti on lähes 10 000 kertaa suurempi kuin Suomessa, Sanni Grahn-Laasonen kirjoittaa.
Hän toteaa, että asenteetkin olisivat kohdallaan, sillä Energiateollisuuden selvityksen mukaan aurinkosähköä lisäisi jopa 89 prosenttia suomalaisista.
– Kun aurinkoenergiaan investoiminen tehdään helpoksi, investointeja myös tulee. Helenin, eli entisen Helsingin Energian, Helsingin Suvilahteen suunnitteleman Suomen suurimman aurinkovoimalan 1188 paneelia varattiin muutamassa päivässä ja nyt suunnitellaan jo uutta voimalaa, Grahn-Laasonen kertoo.
Myös käsitys siitä, ettei Suomessa paista aurinko, on väärä.
– Etelä-Suomessa auringon vuosittaiset säteilymäärät ovat samaa suuruusluokkaa kuin Keski-Euroopassa. Esimerkiksi Lappeenranta vastaa aurinkosähkön tuotantopotentiaaliltaan Frankfurtia, vaikka toki vuodenaikavaihtelut ovat Suomessa suurempia. Monet muutkin aurinkoenergiasta esitetyt väitteet ovat osoittautuneet vääriksi, Grahn-Laasonen kirjoittaa.
Hän toteaa, että aurinkoenergian pientuotannon edistäminen ei välttämättä vaadi suuria tukia.
– Esteet ovat pikemminkin hallinnollisia ja lainsäädännöllisiä. Ne vaikeuttavat uusiutuvan pientuotannon käyttöönottoa ja vähentävät kiinnostusta tehdä ilmastoystävällisiä remontteja.
– Yhä useammin törmäämme siihen, että lainsäädäntö tai lupakäytännöt eivät taivu uusille, ympäristöfiksuille ratkaisuille. Esteitä aurinkoenergian tieltä on kiireellisesti murrettava, Grahn-Laasonen vaatii.
Tämä onnistuu ministerin mukaan kolmella keinolla: korjaamalla verotusta aurinkoenergiaa tukevaksi, kuntien kirjavaa lupakäytäntöä korjaamalla sekä sähkön kulutuksen ja myynnin mittauskäytäntöjen yhtenäistämisellä.