Pääministeri Sanna Marinin (sd.) ja valtiovarainministeri Annika Saarikon (kesk.) yritys uudesta punamullasta on lopullisesti kuihtumassa. Koronan torjunnan lisäksi hallituksen työlistalla ovat enää kehysneuvottelut ja vaalibudjetti.
Europarlamentaarikko Eero Heinäluoma (sd.) pohdiskeli Maaseudun Tulevaisuudessa toukokuussa vaalikauden takkuista alkua.
Sosiaalidemokraattien ongelmat hän jätti vähemmälle, mutta keskustan uuden puheenjohtajan Saarikon vaikutuksesta Heinäluomalla oli käsitys.
”Puheenjohtajan paluu valtiovarainministeriön johtoon voi olla se rytmimuutos”, Heinäluoma kirjoitti.
Heinäluoma kasasi paineita Marinille ja Saarikolle. ”Talouspolitiikan iso linja ei voi olla viiden puolueen neuvotteluiden jatkuvaa kompromissien tekoa.”
Toisin on käynyt. Pääministerin ja valtiovarainministerin nyrkkiä ei ole. Hallituksen neuvonpitoa käydään paitsi puolueiden kesken myös julkisuudessa.
Suhtautuminen hallitukseen oli tärkein jakaja keskustan puheenjohtajakamppailussa 2020, kun Saarikko syrjäytti Katri Kulmunin. Saarikko korosti, ettei keskusta voi alituisesti pähkäillä, onko se hallituksessa vai ei.
Saarikon linja muuttui heti ensimmäisissä talousarvioneuvotteluissa. Uusi valtiovarainministeri on esiintynyt korostetusti keskustan puheenjohtajana.
Kun valtiovarainministeri kysyy puolueilta kannanottoja, liitteeksi tulee keskustan uhkaus lähteä hallituksesta. Jos Saarikko korostaisi rooliaan koko hallituksen ministerinä, hän kysyisi samat asiat myös omalta puolueeltaan.
Pääministerin ja valtiovarainministerin suhteen toinen osapuoli on Marin. Hän ja Saarikko ovat koko ajan epätahdissa.
Pääministeri on arvostellut julkisesti keskustaministeri Antti Kurvista, joka on Saarikon luotettuja. Saarikko puolestaan on moittinut Marinin metsäkiistassa. Lisäksi keskustaa hermostuttavat Marinin ja muiden vasemmistoministereiden lausunnot talouskehyksen ylittämisestä.
Askelmerkkien hakemista on vaikeuttanut se, että Sdp ja keskusta ovat ensimmäistä kertaa hallituksen johdossa hitaan talouskasvun aikana.
Punamullassa on totuttu jakamaan rahaa.
SDP:ssa on tuskailtu asioiden jäämistä syrjään. Hallitus ei johda poliittista keskustelua. Pääministeristä on tullut selittäjä.
Marinin baarivierailut, hallituksen sähläykset ja erimielisyydet koronan torjunnassa ovat toistuvasti otsikoissa. Usein hämmentäjinä ovat perhe- ja peruspalveluministeri Krista Kiuru (sd.) sekä sosiaali- ja terveysministeriö.
Puoluekiistat ja henkilövaihdokset ovat rasittaneet punamultaa koko vaalikauden. Marin on jo toinen puheenjohtaja-pääministeri. Saarikko on keskustan kolmas puheenjohtaja ja neljäs valtiovarainministeri.
Vaalikautta on jäljellä vuosi. Hallitus on käytännössä tehnyt sen, mitä se ehtii ennen vaaleja.
Lista on näyttävä: sote-uudistus, hävittäjähankinnat, perhevapaauudistus ja oppivelvollisuuden pidentäminen. Ainoastaan viimeinen on kuluvan vaalikauden tuotos. Muita on pohjustettu vuosia.
Jos hallitus selviää kehysneuvotteluista, jäljelle jää vain vaalikauden viimeinen talousarvio, vaalibudjetti.
Hallituksen johtamisvaikeudet eivät ole ainutkertaisia. Pääministeri Juha Sipilä (kesk.) ja valtiovarainministeri Alexander Stubb (kok.) työnsivät 2015 hallituksensa kuilun partaalle. Poliittinen kokemattomuus näkyi.
Edellisen kerran punamulta onnistui vaalikaudella 2003–2007. Silloin pääministerinä oli Matti Vanhanen (kesk.) ja valtiovarainministerinä Eero Heinäluoma.
SDP ja keskusta voivat olla samassa hallituksessa tulevaisuudessa. Legendaarista punamulta-nimeä ei kuitenkaan kannata käyttää, koska poliittista voimaa ja tahtoa parityöskentelyyn ei enää ole.
