Verkkouutiset

Kuvat: Lehtikuva

Sanna Marin kehui keskustaa, mutta voi joutua kokoomuksen kumppaniksi

Pääministeripuolueeksi mielivät välttelevät jyräämästä vastustajiaan. Vaihtoehtoina ovat laaja hallitus tai poliittisesti yhtenäisempi ministeristö.

Ruotsin valtiopäivävaaleista jäi niukasti oppia suomalaisille puolueille, jotka valmistautuvat huhtikuun eduskuntavaaleihin. Se tiedetään, että Ruotsissa ei tunneta Johannes Virolaisen ohjetta.

Virolaisen mukaan politiikassa ei kannata ottaa selkävoittoja. Ruotsin blokkipolitiikka on johtanut pattitilanteeseen, jolloin hallituksen muodostaminen on vaivalloista.

Suomessa on varottu paljastamasta ennen vaaleja omaa suosikkiaan hallituskumppaniksi. Turun Eurooppa-Foorumissa elokuussa sosiaalidemokraattien puheenjohtaja, pääministeri Sanna Marin kuitenkin valotti tavoitteitaan.

Marin lavensi vastaustaan EU-politiikkaa koskeneeseen kysymykseen. Hänen mieluisin hallituskumppaninsa on keskusta.

”Mielelläni jatkan yhteistyötä tässä hallituksessa ja varmasti myös tulevaisuudessa”, Marin vastasi ja lisäsi, että kokoomuksenkin kanssa löytyy yhteistä, vaikka ei ihan kaikesta.

Kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo totesi, että kaikki kelpaavat kumppaniksi.

Suomessa on pidetty hyvänä, että keskeiset puolueet pystyvät kokoamaan hallituksen. Usein on väitetty, että vaalitulos ratkaisee, ja suurimmat puolueet menevät hallitukseen.

Suomella on edessään valtava sopeutuskuuri. Valtio on koronan ja Venäjän sotatoimien vuoksi velkaantunut hurjasti. Tällä vaalikaudella hallitukset ovat ottaneet uutta velkaa lähes 40 miljardia euroa.

Seuraava hallitus on säästöhallitus. Silloin pelkän eduskuntaenemmistön lisäksi ratkaisevaa on hallituksen toimintakyky.

Yleisesti on veikattu, että kokoomus ja sosiaalidemokraatit joutuvat väkisin samaan hallitukseen. Marinin kannanotto Turussa henki sitä, että hänelle tärkeintä on politiikan sisältö.

Marinin haave hallituspohjan jatkosta on ymmärrettävä. Tuoreimpien kannatusmittausten mukaan SDP:lla olisi uudessa vasemmiston ja keskustan hallituksessa vielä vahvempi asema kuin nykyisessä ministeristössä.

Ruotsissa politiikka jähmettyy vaalien jälkeen. Suomessa hallitustyö saattaa jumiutua, kun uudet ministerit ovat täyttäneet mustien autojen takapenkit.

Tämä vaara on olemassa myös ensi vuonna. Uuden hallituksen on pystyttävä suitsimaan inflaatiota, turvaamaan kansalaisten ostovoima ja katkaistava julkisen talouden velkakierre.

Tavoitteiden yhteensovittaminen on vaikeaa, jos hallituksen pohja on leveä. Poliittisesti yhtenäisempi ministeristö voi olla toimintakykyisempi, vaikka sillä olisi eduskunnassa tukenaan pieni enemmistö.

Vasemmistolla ja porvaripuolueilla on selvästi erilaisia keinoja talouden korjausliikkeeseen. Hankalimmat asiat ovat tuttuja: verotus, säästöt, leikkaukset, työttömyysturvan ja etuuksien muuttaminen kannustavimmiksi.

Pääministerit Antti Rinne (sd.) ja Juha Sipilä (kesk.) korostivat politiikan sisällön merkitystä. Rinne hylkäsi 2019 kokoomuksen ja Sipilä 2015 sosiaalidemokraatit.

Vuonna 2011 hallituspohjan ratkaisi vihreät, joka torppasi Jyrki Kataisen (kok.) yrityksen koota porvarihallitus.

SDP ja kokoomus kilpailevat pääministerin tehtävästä. Kaksikon lisäksi hallituspohjaan vaikuttavat vihreät, keskusta ja perussuomalaiset.

Vihreät on liikkunut selvästi vasemmalle. Puolue tuskin innostuu yhteistyöstä kokoomuksen kanssa ilman SDP:tta.

Keskustan kannatus on laskenut viime vaaleista. Jos puolue ajautuu oppositioon, se hautaa porvarihallituksen. Silloin käytännössä ainoaksi vaihtoehdoksi jää SDP:n ja kokoomuksen sinipuna.

Uusimmat
MAINOS