Pääministeri Sanna Marin (sd.) toteaa, että Suomen kanta EU:n monivuotiseen rahoituskehykseen ja EU:n elpymisvälineeseen muodostui useissa valtioneuvoston eduskunnalle antamissa kirjelmissä, joihin eduskunnan suuri valiokunta muodosti kannan muita valiokuntia kuultuaan.
– Edistimme eduskunnan ohjeellisen kannan mukaisesti Suomen asettamia tavoitteita ja reunaehtoja, joiden puitteissa meidän oli mahdollista hyväksyä kaikkien jäsenmaiden yksimielisyyttä edellyttämä kompromissi, Sanna Marin kertoi eduskunnalle pääministerin ilmoituksessa EU:n elpymiskokonaisuudesta.
Kokonaisuudesta päästiin sopuun EU:n huippukokouksessa heinäkuussa.
Suomen keskeisenä tavoitteena oli rajata elpymisvälineen avustusmuotoista tukea ja tasapainottaa avustusten ja lainan suhdetta komission esitykseen nähden.
– Tavoitteenamme oli myös rajata jäsenvaltion suoraa tai epäsuoraa vastuuta niin, että kokonaisvastuun määrä on ennalta tiedossa ja sen koko hallittavissa, Marin sanoi.
Keskiössä oli eduskunnan budjettisuvereniteetin varmistaminen. Suomen valtiosäännön kannalta olennaista oli rajata valtion vastuuta unionin lainanotosta ja tarkentaa jäsenvaltion toissijaisen ja väistyvän vastuun luonnetta ja jakoperustetta säädösperusteisesti ja tarkkarajaisesti.
– Näissä tavoitteissa onnistuimme. Elpymisvälineen osalta saimme laskettua avustusmuotoisen tuen määrää 110 miljardia euroa, Marin sanoi.
Suomen maksuosuus pieneni kahdella miljardilla
Lainan ja avustusten suhde on pääministerin mukaan huomattavasti tasapainoisempi kuin komission esityksessä, jossa kaksi kolmasosaa olisi muodostunut avustuksista.
– Onnistuimme siis laskemaan avustusten määrän 500 miljardista 390 miljardiin ja samalla vähentämään Suomen maksuosuutta lähes kahdella miljardilla eurolla komission alkuperäiseen esitykseen nähden, Marin kertoi.
Hänen mukaansa Suomi pyrki myös aktiivisesti varmistamaan, että elpymisväline on EU:n perussopimusten mukainen. Suomen pyynnöstä neuvoston oikeuspalvelu arvioi kokonaisuuden ja katsoi sen perussopimusten mukaiseksi.
– Lopullisen kannan asiaan muodostaa EU-tuomioistuin, Marin totesi.
Marin sanoi, että kansallista budjettisuvereniteettia arvioitaessa oleellisin kysymys on vastuiden määrä ja tarkkarajaisuus, johon valtioneuvosto kiinnitti erityistä huomiota.
– Saavutettu neuvottelutulos oli vastuiden tarkkarajaisuuden ja määrän osalta hyvä. Suomen tavoitteiden mukaisesti elpymisvälineen jäsenmaakohtaisia enimmäisvastuita rajattiin huomattavasti. Vuosittaiset jäsenmaakohtaiset enimmäisvastuut rajattiin jäsenmaan kaksinkertaiseen BKTL-pohjaiseen maksuosuuteen. Tämä on uusi ja selkeä kirjaus vuosittaisten enimmäisvastuiden rajaamiseksi, Marin sanoi.
Eduskunnan roolia tosiasiallisesti vahvistettiin
Marin korosti, että elpymisväline on poikkeuksellinen ja kertaluonteinen toimi. Kun varat jaetaan EU-ohjelmien kautta, toteutuu varojen käytössä niin ehdollisuus kuin jälkikäteinen valvontakin.
– Osana lopullista neuvotteluratkaisua jäsenmaakohtaista varojen käyttöä määrittelevien elpymissuunnitelmien roolia vahvistettiin ja niiden hyväksymisestä päättäminen siirrettiin neuvostolle. Näin myös tosiasiallisesti vahvistettiin eduskunnan roolia.
Neuvotteluissa sovittiin myös hätäjarrumekanismista, jolla elpymisvarojen maksu jäsenmaalle voidaan keskeyttää, mikäli se ei noudata maakohtaista elpymissuunnitelmaansa. Asia voidaan nostaa Eurooppa-neuvoston käsiteltäväksi yhdenkin jäsenmaan vaatimuksesta.
– Suomen arvioidut saannot elpymisvälineestä ovat noin 3,2 miljardia euroa. Tulemme laatimaan oman elpymissuunnitelmamme, jolla elvytämme talouttamme vakavan kriisin keskellä.
Marin mukaan elpymisvälineen rahoituksella on mahdollista tukea ja vauhdittaa teollisuuden uudistumista sekä yhteiskunnan digitalisoitumista ja siirtymää vähähiiliseen talouteen. Samalla vastataan kriisin aiheuttamiin laajoihin sosiaalisiin vaikutuksiin.
Suomen saantoja kasvatettiin
Monivuotisen rahoituskehyksen koko säilyi Marinin mukaan maltillisena, 1[nbsp]099 miljardissa eurossa. Suomen yhtenä tavoitteena oli turvata neuvotteluissa Suomen saannot muun muassa maaseudun kehittämisrahoituksen osalta.
– Osana kokonaisuutta saimme neuvoteltua 400 miljoonan euron kansallisen erityisrahoituksen, niin sanotun kansallisen kuoren, maaseudun kehittämiseen eli jopa kasvatimme Suomen saantoja tilanteessa, jossa rahoitusta muutoin leikattiin. Tätä voidaan pitää merkittävänä onnistumisena.
Suomi sai myös ensimmäistä kertaa neuvoteltua 100 miljoonan euron kansallisen kuoren Pohjois- ja Itä-Suomen harvaan asuttujen alueiden erityistukeen.
Marin nosti esiin julkisen keskustelu siitä, olisiko Suomelle edullisempi neuvottelutulos voitu saavuttaa jollakin toisella taktiikalla.
– Näissä neuvotteluissa teimme tiivistä yhteistyötä esimerkiksi Ruotsin, Tanskan, Hollannin ja Itävallan kanssa ja onnistuimme näin pienentämään avustusten osuutta elpymisvälineessä merkittävästi ja muuttamaan lainojen ja avustusten suhdetta tasapainoisemmaksi komission esitykseen nähden.
Marinin mukaan kaikessa maiden intressit eivät kuitenkaan olleet yhteneväiset.
– Suomi ei ole aiemmin hakenut neuvotteluissa, kuten ei tälläkään kertaa, jäsenmaksupalautuksia, koska olemme hyötyneet enemmän kansallisesta kuoresta. Myös nyt saimme neuvoteltua merkittävän 500 miljoonan euron kuoren. Samaan tasoon emme olisi yltäneet jäsenmaksupalautuksissa, Marin sanoi.
Hänen mukaansa Suomi on myös tulevalla rahoituskehyskaudella yksi pienimmistä nettomaksajista ja paljon pienempi maksaja kuin yksikään maksukorjauksia vastaanottavista maista.
– Neuvottelutulosta voidaan tästäkin näkökulmasta pitää tavoitteidemme mukaisena.