SDP:n ex-puheenjohtajaa Sanna Marinia on haastateltu Eeva-lehteen. Hän kertoo, ettei enää halua elää elämää, jossa hänellä ei ole aikaa tyttärelleen.
– Kunnianhimoni taso on ehkä vähän laskenut. Se ei johdu siitä, että en haluaisi tehdä, vaan siitä, että haluan löytää tasapainon – en vain suorittaa ja saavuttaa. Sen tasapainon kanssa olen kamppaillut pitkään, ja etsin sitä osittain edelleen, hän kertoo.
Marinin mukaan häntä ei lapsena tyrmätty heti alkuun.
– Varmasti siksi minulla on ollut elämässäni rohkeutta tarttua asioihin.
– Voisin käyttää kaiken aikani sen murehtimiseen, miksei minulla ollut jotain, mitä joillakin muilla oli. Mutta olen elänyt elämäni sellaisena kuin se on enkä voivottele.
Kysyttäessä Marin hymähtää, että hänen sävelensä ”eivät todellakaan” olleet selvät jo hyvin nuorena.
– Minua vei politiikkaan halu muuttaa maailmaa ja tehdä asioita.
– Otan elämän enemmän niin, että se on tässä. Vastaan tulee mahdollisuuksia ja vastoinkäymisiä. Niissä hetkissä pitää miettiä, miten niihin suhtautuu.
Sanna Marinin mukaan ”mitä kovempi haaste ja vaikeampi paikka, sitä varmemmin menen siitä läpi”.
– Vaikka tänään tuntuisi kuinka vaikealta, tämäkin päivä menee ohi.
– Muistutan itseäni siitä, että tila, jossa olen sillä hetkellä, ei ole pysyvä. Sillä tavalla olen pystynyt kestämään aikamoista höykytystäkin.
– Olen opetellut sitä, että en jää vastoinkäymisiin kiinni. On henkisesti todella raskasta jäädä jumiin pettymyksen tunteeseen. Siksi en ikinä jossittele, olisiko joku asia pitänyt tehdä toisin. Yritän mennä aina eteenpäin, koska mitä sitä taaksepäin kulkemaan.
Marin sanoo, että hän arvostaa ”ihmisissä ennen kaikkea aitoutta” ja ystäviensä olevan maanläheisiä ja teeskentelemättömiä.
Sanna Marinin mukaan hänestä kirjoitetaan kymmenen kertaa vuodessa juttu, että hän on muuttunut valtavasti. Hän sanoo arvojensa ja maailmankuvansa kuitenkin olevan samat kuin parikymppisenä.
– Olisi hirveän raskasta olla jotain muuta mitä on. Teen työni, mutta olen myös minä.
Hän tuntee itse olevansa ”enemmän toimija kuin kohde”.
– Haluan tehdä ja muuttaa asioita, en olla katsottavana. Silti minua käsitellään usein edelleen niin, hän sanoo Eevalle.
– Nykyään ajattelen, että jos en osaa jotain asiaa vielä täydellisesti, teen sitä niin paljon, että minusta tulee siinä tosi hyvä.
– Nykyään keskitytään usein ihan liikaa itseen, statukseen, uraan, suorittamiseen ja siihen, mitä muut meistä näkevät. Mitä enemmän siihen keskittyy, sitä huonommin voi. Ajattelen, että kannattaa enemmin keskittyä muihin ihmisiin, läheisten hyvinvointiin ja uusien asioiden tekemiseen, Sanna Marin kannustaa.
