[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”sananvapaus-tv” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Sananvapaudesta somessa on väitelty kiivaasti viimeistään siitä lähtien, kun Donald Trump valittiin Valkoiseen Taloon venäläisten nettitrollien tukemana. Toistaiseksi on ollut some-yhtiöiden asia päättää, rajoittavatko ne esimerkiksi väärän tiedon leviämistä tai estävätkö ne niin sanotun vihapuheen leviämistä. Joidenkin mielestä viranomaisten pitäisi voida puuttua asiaan, joidenkin toisten mielestä asia ei kuulu julkiselle vallalle.
Rajanveto on ollut vaikeaa, koska sama virke on toiselle mielipide, toiselle kunnianloukkaus. Väittelyä mutkistaa toki sekin seikka, että toiset hyötyvät vapaasta some-kirjoittelusta enemmän kuin toiset.
Facebook ja Twitter tiukensivat linjaansa keväällä. Kesäkuussa Facebook poisti julkaisun, jossa Trumpin uudelleenvalintaa tuettiin natsisymbolien avulla. Twitter puolestaan on poistanut tviittejä, joissa se katsoo Trumpin julkaisseen vääriä tietoja.
Suomessa ei suoranaista some-lainsäädäntöä ole vireillä, mutta hallitus pohtii keinoja, joilla ”puututaan nykyistä vahvemmin järjestelmälliseen häirintään, uhkailuun ja maalittamiseen, joka uhkaa sananvapautta, viranomaistoimintaa, tutkimusta ja tiedonvälitystä”.
Nykypäivä kysyi kolmelta kansanedustajalta, pitäisikö kirjoittelua sosiaalisessa mediassa rajoittaa jollain tavoin. Esitimme kolme kysymystä:
1. Pitäisikö some-alustojen (Facebook, Twitter jne.) kantaa nykyistä enemmän vastuuta sisällöistään? Miksi?
2. Kenen tehtävä on määritellä vihapuhe somessa?
3. Voiko Suomi tehdä asiassa omia ratkaisujaan? Millaiset mahdollisuudet on sopia some-sananvapauden mahdollisesta rajoittamisesta globaalisti?
Terhi Koulumies (kok.) katsoo, että koronan aikana on levitetty valeuutisia, joissa käytetään hyväksi ihmisten hätää.
1. Pitäisi, sillä valeuutiset leviävät somessa ja niiden aktiivinen torjuminen on tärkeää, samoin kuin esimerkiksi tunnetun trollitehtaan kirjoitusten tunnistaminen ja torjuminen.
Valeuutisia on alkanut kierrellä erityisesti koronan seurauksena. Ilmeisesti jotkut yrittävät käsitellä uuden ja vaikeasti hahmotettavan pandemian aiheuttamaa hätää turvautumalla salaliittoteorioiden valmiiksi pureskeltuihin, yksinkertaisiin selityksiin.
2. Viime kädessä se on oikeuslaitoksen tehtävä. Vihapuheen määrittelystä on vallinnut epäselvyyttä esimerkiksi sukupuoleen kohdistuvan vihapuheen osalta.
Kysyinkin eräältä poliisilta, eikö olisi syytä tutkia somessa ilmenevää törkeää vihapuhetta naisia kohtaan. Hän oli kuitenkin siinä käsityksessä, ettei vihapuhetta voisi ilmetä sukupuolta kohtaan. Kysyin asiaa sitten vihapuheeseen erikoistuneelta syyttäjältä ja hän sanoi, että kyllä sukupuoleenkin kohdistuva vihapuhe on kriminalisoitu. Eli selvästikään linjanvedot eivät ole ihan selviä kaikille.
3. EU ylläpitää Twitter-tiliä EU vs. Disinfo, joka kertoo valetiedosta ja sitä levittävistä tahoista. Ehkä Suomella voisi olla vastaavia kansalaisten ulottuvilla olevia luotettavia tietolähteitä?
Riikka Purra (ps.) sanoo, että some-alustoja moderoidaan (valvotaan ja sensuroidaan) mielivaltaisesti ja että perussuomalaiset kärsivät siitä.
1. Ei, koska se olisi käytännössä mahdotonta toteuttaa tasapuolisesti ja riittävällä asiantuntemuksella. Jo tällä hetkellä somealustojen ”moderointi” on pitkälti mielivaltaista, esimerkiksi puhdistaen tietynlaisia poliittisia (mutta täysin laillisia) mielipiteitä. Taitava käyttäjä voi välttää ns. trigger-sanoja, mutta mikäli hänen kirjoituksistaan tehdään paljon ilmiantoja (syystä tai toisesta), ne saatetaan poistaa, vaikka niissä ei olisi mitään kiellettyä.
Perussuomalaiset, näkyvimpiä edustajiaan myöten, kokivat tätä eduskuntavaalien alla. Moderointivirheiden korjaaminen on puolueelle työlästä – tavalliselle ihmiselle se on usein täysin mahdotonta.
2. Suomen olemassa olevan lainsäädännön puitteissa toimivan ilmaisun pitää olla sallittua myös sosiaalisessa mediassa. ”Vihapuhe” on pitkälti epäselvä, politisoitu ja joustava käsite, jota tulkitaan tahosta riippuen hyvin eri tavoin.
3. Suomen tulisi pikemminkin kohentaa sananvapauden tilaa kuin osallistua koko ajan yltyviin vihapuhejahteihin.
Jukka Kopran (kok.) mielestä some-alustan ylläpitäjän tulee kantaa vastuu vain, jos palvelussa julkaistaan selvästi lainavastaista materiaalia.
1. Erilaisia some-ratkaisuja on jo räätälöity totalitäärisiä valtioita varten. Suuntaus ei ole hyvä. Alustan toimittajalle tai keskustelupalstan ylläpitäjälle ei tule sälyttää nykyistä enempää vastuuta sisällöstä. Sellainen johtaisi ennakkosensuuriin ja sananvapauden heikkenemiseen ylläpitäjän joutuessa tulkitsemaan, mikä ilmaus on sallittua ja mikä ei.
Alustanpitäjällä tulee olla vastuu vain jos julkaistaan selvästi lainvastaista materiaalia.
2. Kenen tehtävä on määritellä vihapuhe somessa?
Vihapuheen käsitteestä tulisi kokonaan luopua. Ihmisiä tai ihmisryhmiä mahdollisesti loukkaavaa puhetta on täysin mahdoton suitsia, sillä se löytää koko ajan uusia muotoja.
Ei voi olla niin, että sanoman vastaanottaja yksinoikeudella päättää loukkaako se häntä vai ei. Jos joku sanoo minua kusipääksi, tekee se minut vihaiseksi, mutta ei tee puheesta vihapuhetta. Kyseessä on mielipide.
Sananvapauskeskustelua tulisi peilata tunnettuihin diktatuureihin, joissa hallinnon ja ideologian arvostelu on ollut kiellettyä. Neuvostoliitossa ihmiset lukivat uutisia rivien välistä ja hallinnon kritiikki verhottiin anekdootteihin ja kielikuviin, joissa ei esiintynyt kiellettyjä lauseita. Vaikka väärien mielipiteiden esittäminen oli rangaistavaa ja tiukasti valvottua, ei sitä pystytty estämään.
Vapaan ilmaisun rajoittaminen vie kohti totalitarismia ja sellaiseen suuntaan emme voi mennä. Suomalaista sananvapautta on jo nyt pitkään arvosteltu vertaamalla sitä muun muassa amerikkalaiseen sananvapauteen. Ironisesti voi todeta, että sekä Suomessa että Yhdysvalloissa olet vapaa sanomaan mitä haluat, mutta Yhdysvalloissa olet vapaa sanomisen jälkeenkin.
3. Globaali sopiminen sananvapaudesta on mahdotonta. Suomi voi ja Suomen pitää tehdä omia ratkaisujaan. Me olemme suvereeni itsenäinen valtio, eikä meitä voi pakottaa sananvapauden osalta mihinkään muottiin. Sananvapautta ei tule nykyisestään rajoittaa.
Some-vainoon ja cancel-kulttuuriin (toisinajattelijan eristäminen) tulisi sen sijaan tiukasti puuttua. Suomessakin on lukuisia tapauksia, jossa joku sanottuaan jonkun kuppikunnan mielestä jotain loukkaavaa on joutunut somevainon kohteeksi. Vaino on voinut ulottua työpaikkaan ja toimeentuloonkin.
Tämä on kohtuutonta ja tällaisen vainon estämiseksi tulee lainsäädäntöä kehittää siten, että vainoamiseen osallistuneet voidaan saattaa vastuuseen.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]