[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”rehnit-01″ mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Välillä tuntuu siltä, että ilmastoahdistus jopa tukahduttaa meillä järkevää toimintaa”. Tällaisen ajatuksen heitti ilmaan Suomen Pankin pääjohtaja Olli Rehn alustaessaan Verkkouutisten talouspoliittisessa seminaarissa marraskuussa.
– Ja taisin viitata siellä myös Paasikiveen? muistelee Rehn nyt helmikuussa ja hörppää kahvia.
Kyllä vain: ”kuolemanpelossa ei kannata tehdä itsemurhaa”. Näin oli presidentti 1940-luvulla tiettävästi tokaissut. Viittaamatta tosin ilmastonmuutokseen.
Yksi nimi nousee heti huulille, kun Rehniä pyytää avaamaan tarkemmin ajatuksiaan. Petteri Taalas – Maailman ilmatieteen järjestön (VMO) pääsihteeri. Maailmanloppu ei ole ovella. Toivoa on. Pois hysteria. Mittasuhteet. Isot energiaratkaisut. Näitä Taalas on viime aikoina korostanut mediassa.
Rehn on paljolti Taalaksen linjoilla. Ja onhan Taalas käynyt myös Mikkelin yhteiskoulun, muistuttaa Rehn tuonnempana – itsekin saman koulun kasvatteja.
– Viime aikojen (ilmasto) keskustelussa ainakin minua häiritsee se, että on luotu aika keinotekoisesti sellaisia ääripäitä, jotka luovat kuvaa, että meillä olisi suurikin erimielisyys näistä kysymyksistä, Rehn miettii.
Hän ei mainitse ääripäitä nimeltä, muttei usko, että suomalaisten jakolinjat suhtautumisessa ilmastonmuutokseen ovat todellisuudessa niin jyrkät.
Olli Rehn korostaa, että vaikka Suomen ja EU:n kannattaa hänestä olla jatkossakin ilmastotalkoiden etulinjassa, samalla on muistettava, että ilmastonmuutosta hidastavat isot ja todella vaikuttavat ratkaisut ovat kytköksissä energiapolitiikkaan ja -talouteen maailmanlaajuisessa mittakaavassa.
– Peli ei ole menetetty, uskoo vieressä istuva vaimo Merja Rehnkin, joka kiistää potevansa ilmastoahdistusta.
Nykypäivä on kutsunut Rehnit keskustelemaan talouspolitiikasta, kuluttamisesta, ilmastonmuutoksesta ja näiden välisistä jännitteistä.
Olli Rehn johtaa Suomen Pankkia, vaimo Merja Rehn on työskennellyt aiemmin Sitrassa kiertotalousasiantuntijana.
Joulukuussa Merja Rehn aloitti projektipäällikkönä Jyväskylän ammattikorkeakoulun Biotalouden yrityskiihdyttämö -hankkeessa, joka auttaa pk-yrityksiä kehittämään ja kaupallistamaan ilmastonmuutoksen torjuntaan liittyviä globaaleja ratkaisuja.
Merja Rehn kuvaa olleensa ”idealisti ja maailmanparantaja” nuoresta lähtien. Sittemmin hän on työnsä kautta nähnyt, miten paljon muutoksia ruohonjuuritasolla on konkreettisesti jo kiertotalouden edistämiseksi tapahtunut. Alalle on tullut innovatiivisia yrityksiä, kunnissa on meneillään monenlaisia tutkimus- ja koulutushankkeita.
– Maataloudessa monet toimijat tavoittelevat jo sitä, että maito ja liha olisivat hiilineutraaleja. Jotenkin harmittaa se, että ruoan tuotannosta on julkisessa keskustelussa tehty ikään kuin syyllinen. Me olemme kuitenkin edelläkävijöitä monissa fiksuissa ratkaisuissa.
Tässä mainittiin sana ”syyllinen”. Koetteko, että ilmastokeskustelu on liian syyllistävää? Vai syyllistymmekö me liian helposti?
– Se on vaikea kysymys, koska useinhan pitää kokea syyllisyyttä tai löytää joku muu motiivi, jotta syntyy tuloksia, Olli Rehn pohtii.
Hän ottaa esimerkin pariskunnan keittiöstä, jossa on ”puolentusinaa lootaa” erilaisten jätteiden lajitteluun.
– Koen huonoa omatuntoa, jos en lajittele jätteitä ja näin omalla, pienellä osuudellani aiheuttaisin epäkestävää kehitystä.
Merja Rehn sivuaa kirjassaan Koiran elämää ja kissanpäiviä Brysselissä pariskunnan välisiä persoonaeroja: ”Olli on rauhallinen ja minä temperamenttinen. Olli on teoreettinen ja minä käytännönläheinen.”
Analyysissä näyttäisi olevan perää, kun seuraa, miten Rehnit lähestyvät päivän keskusteluteemaa.
– Taloustiede antaa hyvin analyyttisiä välineitä voittaa tämä ilmastoahdistus, Olli Rehn korostaa.
Hän uskoo, että tieteen ja tutkimuksen kautta on löydettävissä ”yhteiskuntataloudellisesti kustannustehokkaimmat ratkaisut” ilmastonmuutoksen torjuntaan.
– Ensinnäkin taloustieteilijät ovat aika yksimielisiä siitä, että globaali hiilivero olisi kaikkein tehokkain ratkaisu.
Tämä ei ole kuitenkaan realismia. Suurin saastuttaja Kiina rakentaa edelleen mittavasti hiilivoimaloita. Yhdysvaltain presidentti Donald Trump ei verolle lämpene.
Vallitsevassa tilanteessa on siis pyrittävä ”second best” -ratkaisuihin. Ja nämä ovat Rehnin mukaan niitä, joita paraikaa tehdään. Kansainvälisiä sopimuksia. Alueellisia ratkaisuja, kuten EU:n päästökauppajärjestelmä. Se toimii Rehnin mukaan nykyisin jo paljon paremmin kuin vielä hänen komissaariaikoinaan, jolloin hän itsekin joutui sitä korjailemaan. Järjestelmä tarjoaa yhtenäisen pelikentän EU-maille ja päästöjen hinta tullee jatkossa sen sisällä nousemaan.
Ratkaisematon kysymys ovat vielä mahdolliset hiilitullit. Ne voisivat toisaalta suojella EU-maiden omaa, päästöttömämpää teollisuutta, toisaalta uhkana ovat mahdolliset kauppasodat.
Tässä haastattelussa viitattiin jo aiemmin isojen energiaratkaisujen merkitykseen ilmastonmuutoksen torjunnassa. Vaikka EU:n osuus on vain kymmenesosa globaaleista päästöistä, unionin päästöistäkin yli 75 prosenttia on peräisin energian tuotannosta ja käytöstä.
Rehn korostaa – viitaten jälleen taloustieteeseen – että yhteiskunnan kannalta paljon tehokkaampaa on fossiilisten polttoaineiden verotus, jolloin erilaisia tukimuotoja uusiutuvalle energialle tarvitaan vähemmän.
– Vastaavasti voidaan ja pitäisi keventää työn ja yrittämisen verotusta, jotta veroaste ei nouse.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1582204848051{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”rehnit-02″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]YK:ssa on arvioitu, että vuonna 2030 maailma tarvitsee 50 prosenttia enemmän ruokaa, 45 prosenttia enemmän energiaa ja 30 prosenttia enemmän puhdasta vettä.
Haaste vaikuttaa melkoiselta. Merja Rehnin tontilla olevan biotalouden merkitys jatkossa vain korostunee?
– Sillä on aivan ratkaiseva rooli, miten opimme käyttämään luonnonvaroja kestävästi, miten materiaaleja kierrätetään ja kyetään hyödyntämään loppuun saakka, hän katsoo.
Merja Rehn haluaa nostaa tässä vaiheessa esiin ilmastonmuutoskeskustelussa osin katveeseen jääneen seikan – liittyen veteen.
Tässäkin kahvipöydässä on vesikannu. Puhdasta, suomalaista hanavettä. Ei haittaa, jos sitä jää haastattelun jälkeen yli.
Meille puhdas vesi on itsestään selvyys, mutta entä kun helleaallot yleistyvät ja vedestä tulee maailmalla väistämättä pula?
Singaporelainen sijoitusyhtiö on ryhtymässä viemään jo Lahden seudun pohjavettä Kiinaan. Miljoona litraa vettä vuorokaudessa pullottavan tuotantolaitoksen on määrä valmistua kesään mennessä.
Merja Rehnin mielestä jatkossa pitäisikin miettiä, ettei suomalaista vettä hyödynnetä vain ”pulloittain”, vaan laajemmin vesiosaamisena, -tutkimuksena ja -teknologiana maailmalle vietäväksi.
– On ollut puhetta esimerkiksi näistä levälajeista, jotka kykenevät syömään mikromuoveja, kuvaa Rehn viitaten Jyväskylän yliopiston vastikään tekemään tutkimukseen, joka on herättänyt kansainvälistäkin huomiota.
Olli Rehnin johtaman Suomen Pankin näkökulmasta katsottuna ilmastonmuutos näyttäytyy etenkin rahoitusvakausriskinä.
Tällä viitataan ilmastonmuutoksen aiheuttamiin sään ääri-ilmiöihin ja niistä johtuviin taloudellisiin tappioihin. Lisäksi puhutaan niin sanotusta siirtymäriskistä, kun saastuttavat liiketoiminnat ja näihin liittyvät sijoitukset kääntyvät tappiollisiksi.
Keskuspankkien intresseissä onkin pyrkiä ohjaamaan rahoitusjärjestelmää suuntaan, joka tukee kestävää kehitystä ja auttaa sijoittajia välttämään ”vääränlaisia investointeja”.
Toimintaa ei ohjaa ideologia, vaan järki.
Maailman suurin varainhoitaja Blackrock on ilmoittanut irtautuvansa myös sijoituskohteista, joihin liittyy ilmastoriskejä.
Suomen Pankki ryhtyi pari vuotta sitten soveltamaan kestävän kehityksen strategiaa omassa sijoitustoiminnassaan. Se on liittynyt myös keskuspankkien ja finanssivalvojien yhteistyöverkostoon (NGFS), joka pyrkii tunnistamaan ilmastonmuutoksen riskejä rahoitusalalla. Joulukuussa pankki allekirjoitti toisena keskuspankkina maailmassa YK:n vastuullisen sijoittamisen periaatteet, mikä tiukensi kestävän sijoittamisen kriteereitä entisestään.
– Tänä vuonna varmasti aika monet muutkin euroalueen keskuspankit tulevat tähän mukaan, Olli Rehn uskoo.
Rehnin mielestä sijoitustoimintaan liittyvät kriteerit ja standardit ovat tärkeitä, koska maailmalla ja Suomessakin esiintyy jossain määrin ”viherpesua”.
– Joku investointi on saatettu leimata vihreäksi tai kestäväksi ilman, että tähän liittyviä kriteereitä on tarkasteltu kovin tiukasti.
Vuonna 2013 Sitra julkaisi raportin ”Kohti kestävää hyvinvointia”, jossa pohdiskellaan yhteiskunnan peruselementtejä kestävän kehityksen näkökulmasta.
Raportissa moititaan massakulutuskulttuuria, jota pidetään tärkeänä syynä nykyisiin ympäristöongelmiin. Toisaalta siinä korostetaan, että kestävän hyvinvoinnin edellytyksenä on kilpailukykyinen ja terve talous.
Suomen Pankin kaltaisia toimijoita on arvosteltu ilmastoväen piirissä siitä, että kestävän kehityksen sijoitusstrategioista huolimatta ne luottavat ja uskovat yhä talouskasvun autuuteen, vaikka ilmastonmuutoksen pysäyttämiseksi kulutusta pitäisi radikaalisti vähentää.
Kysymys talouskasvun, kuluttamisen ja ilmastonmuutoksen välisistä ristiriidoista saa Merja Rehnin selvästi innostumaan, koska ”juuri tästä olen yrittänyt Ollinkin kanssa keskustella, eli pitääkö talouden kasvaa koko ajan.”
– Olen itse pohtinut, kasvaako ihmisten hyvinvointi sillä, että minimoimme kulutusta. Ja olen vähän sitä mieltä, että kasvaa.
Mitä mieltä Olli Rehn on tästä?
– Kyse on oikeastaan raaka-aineiden kulutuksen vähentämisestä ja niiden kierrättämisestä, jolloin tavallaan koko vaurauden ja hyvinvoinnin käsite muuttuu. Kansantalouden näkökulmasta ratkaiseva avainkysymys on, millä tavalla kykenemme erottamaan talouden kasvun energiankulutuksen kasvusta, hän vastaa.
Olli Rehn kiteyttää lopuksi uskovansa, että ”talouden kestävä kasvu on hyväksi ihmiskunnalle”. Hän viittaa myös tilastoihin – niin Suomesta kuin maailmaltakin – jotka osoittavat, että bruttokansantuotteen kasvu ei käy yksiin päästöjen kasvun kanssa.
Otetaan tähän esimerkkinä vaikkapa EU, jossa bruttokansantuote kasvoi 61 prosenttia vuosina 1990–2018 samaan aikaan, kun kasvihuonekaasupäästöt vähenivät 23 prosenttia.
Merja Rehniä askarruttaa kuitenkin yhä hyvinvoinnin suhde talouskasvuun.
– Olen Ollilta kysellyt, pitääkö bruttokansantuotteen kasvaa, jotta ihmisten hyvinvointi kasvaa. Ja jos bkt ei kasvakaan, voiko silti hyvinvointi kasvaa?
Olli Rehn huomauttaa, että maailmalla on yritetty kehittää monenlaisia bruttokansantuotteelle vaihtoehtoisia hyvinvoinnin mittareita. EU-komissaarina työskennellessään hän vastasi osan ajasta myös Eurostatista ja perehtyi tähän liittyen myös erilaisiin bkt:tä sivuaviin hankkeisiin.
– Ne ovat mielenkiintoisia, ja niitä kannattaa itse kunkin pohdiskella.
Rehnin mielestä toistaiseksi ei ole olemassa kuitenkaan bruttokansantuotteen veroista hyvinvointimittaria, kaikkine heikkouksineenkin. Ainakaan taloustieteen näkökulmasta.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row][vc_row css=”.vc_custom_1582204857620{margin-top: 20px !important;}”][vc_column][rev_slider alias=”rehnit-03″][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]”Ilmastonmuutos on kaikkien aikojen suurin markkinahäiriö”, Olli Rehn otsikoi syyskuussa 2018 Suomen Pankin nettisivuille kirjoittaman bloginsa.
Rehn kertoo, että osa ymmärsi kirjoituksen väärin niin, että hän kritisoisi ilmastonmuutoskeskustelun häiritsevän markkinoiden toimintaa.
– Tarkoitin päinvastaista eli sitä, että kyse on markkinoiden epäonnistumisesta. Markkinat ovat epäonnistuneet ilmastonmuutoksen ulkoisvaikutusten, kuten jätteiden ja raaka-aineiden hinnoittelussa. Ulkoisvaikutuksille pitäisi asettaa hinta, mihin EU:n päästökauppajärjestelmäkin perustuu. Ja tähän perustuisi myös globaali hiilivero.
Olli Rehn korostaa, että ilmastonmuutoksen hillinnässä tarvitaan markkinataloutta, mutta se ei itsessään kykene tekemään korjaavia liikkeitä. Tarvitaan poliittisia päätöksiä, kansainvälistä yhteistyötä, yritysten ja kuluttajien vastuuta ja asenteiden muuttumista. Nämä kaikki kytkeytyvät toisiinsa eivätkä pois sulje toisiaan. Kyse on win-win-tilanteesta.
Rehnit suhtautuvat myös myönteisesti entisen vihreiden kansanedustajan Antero Vartian perustamaan säätiöön, jonka kautta yksittäiset ihmiset voivat kompensoida hiilijalanjälkeään.
– Kaikki tämänkaltaiset yksityisen sektorin hankkeet ovat yleensä kannatettavia. Antero Vartia tekee minusta arvokasta työtä, sanoo Olli Rehn.
– Olen samaa mieltä. Ainoa vaara tässä on se, jos ihmisten kulutuskäyttäytyminen ei muutu. Joku voi ajatella, että nythän minä jo kompensoin päästöni ja sitten on pyhimysrengas pään päällä, huomauttaa Merja Rehn.
Puhutaan lopuksi hetki ydinvoimasta. EU:n Green Deal -ohjelmassa, joka luo tulevaisuuden askelmerkit unionin ilmastopolitiikalle, ydinvoima näyttäisi olevan jäämässä pois ympäristö- ja ilmastoystävällisten sijoituskohteiden listalta.
Olli Rehn korostaa, että Suomella on pääsääntöisesti hyviä kokemuksia ydinvoimasta. Tämä tukee hänestä osaltaan myös Suomen asemaa EU:n ilmastopolitiikan kärkijoukoissa.
– Oma näkemykseni on, että ydinvoima on kelpo energiamuoto nimenomaan ilmastonmuutoksen torjunnan näkökulmasta ja se olisi myös muun Euroopan kannalta tärkeä siirtymäkauden energiamuoto.
Samoilla linjoilla on Merja Rehnkin. Hän huomauttaa, että bioenergiaa tuottavat laitokset eivät ole toistaiseksi kovin tehokkaita eivätkä toimintavarmoja:
– Tarvitsemme vielä todella paljon kehitystyötä.
Tässä vaiheessa Olli Rehn katsoo tarpeelliseksi palata historiaan:
– Olen minäkin aikoinani vielä 1980-luvulla kantanut EVY:n (Energiapoliittinen yhdistys, vaihtoehto ydinvoimalle) nappia rinnassani ja kuunnellut Eppujen Suomi-ilmiötä, mutta sittemmin olen ilmastonmuutoksen myötä tarkistanut kantaani ydinvoimaan.
– Tässä meillä on poikkeavuus historiassamme, koska minä taas olen ollut aina ydinvoiman kannalla.
Merja Rehn yllättää lopuksi kertomalla vielä siitä, miten keskustan nuorisojärjestössä yritettiin 1980-luvulla painostaa häntä kirjoittamaan ”kaksi tai neljä liuskaa argumentteja siitä, miksi nuorisojärjestö vastustaa ydinvoimaa. Tästä hän kieltäytyi.
– Minä en ollut silloin puheenjohtaja, muistuttaa Olli Rehn.
– Et ollutkaan. Tämä oli ennen sitä.[/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]