– Ydinkärki. Se ei enää ole ohjuksen päässä.
Yhdysvaltojen ilmavoimien ohjusjoukoissa työskennellyt Bob Hicks sai kylmäävän puhelun joulukuun 5. päivänä 1964. Soittaja oli Hicksin ohjushuoltotiimin päällikkö.
Lima-02-nimisessä ohjussiilossa Valen lähellä Etelä-Dakotassa oli tapahtunut mahdoton. Siilon turvallisuusjärjestelmän huoltotöitä suorittanut sotilas oli unohtanut sulakkeiden irrottamiseen varta vasten tarkoitetun työkalunsa ja päätti irrottaa erään ohjuksen hälytysjärjestelmän sulakkeista ruuvimeisselillään. Ongelmat alkoivat, kun sotilas yritti työntää sen takaisin paikalleen. Ohjeen mukaan sulakkeen oli määrä naksahtaa. Näin ei kuitenkaan tapahtunut. Sotilas irrotti sulakkeen ja yritti uudestaan panna sen paikalleen. Naksahdusta ei kuitenkaan vieläkään kuulunut. Kolmas yritys johti katastrofiin.
Aiemmin pitkälti salassa pysyneeseen tapaukseen liittyviä asiakirjoja hankkinneen Rapid City Journalin mukaan huoltomiehen ruuvimeisseli aiheutti järjestelmässä oikosulun, jonka seurauksena yksi massiivisen Minuteman-ydinohjuksen viimeisen vaiheen rakettimoottoreista käynnistyi. Seurasi räjähdys, joka irrotti ydinkärjen muusta ohjuksesta. Se putosi ohjuksen ja siilon seinän väliä törmäillen yli 20 metrin matkan siilon pohjalle. Ohjuksen polttoainetankit eivät kuin ihmeen kaupalla vaurioituneet. Mikäli näin olisi käynyt, olisi riskinä ollut niin suuri räjähdys, että vaaratilanne olisi voinut kääntyä radioaktiiviseksi.
Vapaaehtoinen
Kun Bob Hicks saapui paikalle yöllä, oli paikalla tusinan verran väkeä. Nyt 73-vuotias Hicks sanoo, ettei kukaan oikein tuntunut tietävän, mitä mahdollisesti räjähdysvaarassa olevalle ohjukselle ja siilon pohjalla makaavalle ydinkärjelle pitäisi tehdä. Joku kysyi vapaaehtoista. Hicks vastasi myöntävästi.
Hänet laskettiin teräskorissa vinssin varassa kapeaan rakoon ohjuksen ja siilon seinän välissä. Siellä hän katkaisi ohjuksen eri vaiheiden väliset kytkennät niin, ettei se voisi enää laueta vahingossa.
Ydinkärjen noutaminen siilosta osoittautui hankalaksi. Lopulta ilmavoimat päätti kierittää sen siilon pohjalle laskettuun verkkoon ja vinssata sen sitten ylös. Tätä harjoiteltiin useita päiviä toisessa ohjussiilossa.
Varsinainen operaatio oli Hicksin mukaan hermoja raastava ja vaarallinen. Vahingoittunut kärki oli saatava ylös kapeassa tilassa ilman, että se osuisi ohjukseen. Kolhut voisivat johtaa polttoainevuotoihin, joista taas voisi seurata räjähdys. 25 metrin matkan kesti kaksi tuntia, mutta kärki saatiin turvallisesti ylös.
Bob Hicks sai toiminnastaan kunniamitalin. Onnettomuudesta ei tiedotettu julkisuuteen käytännössä mitään ja tapauksesta kertovat asiakirjat on yhä osittain salattu.
Verkkouutiset on kertonut alta löytyvässä jutussa osin vastaavasta tapauksesta, joka sattui syyskuussa 1980. Siiloon pudonnut hylsyavaimen osa aiheutti tuolloin polttoainevuodon, josta seurasi massiivinen räjähdys. Se sinkosi siilon 740 tonnin painoisen luukun taivaalle ja raketin kakkosvaiheen ja ohjuksen kärjen ulos siilosta. Sitten myös kakkosvaiheen polttoaine räjähti. Titan II -ohjuksen yhdeksän megatonnin W53-ydinkärki putosi lopulta muutaman kymmenen metrin päähän siilon suuaukosta. Hätäjärjestelmät kuitenkin toimivat eikä ydinase lauennut.
LUE MYÖS:
Kuka hallitsee Pohjois-Korean pommeja? Näin vahinko voi johtaa ydintuhoon