Saksan liittokansleri Angela Merkel (CDU) oli hädin tuskin ehtinyt esitellä uuden hallituksensa ministerit, kun kiista kattavasta minimipalkasta kristillisdemokraattien (CDU) ja sosiaalidemokraattien (SPD) välillä puhkesi uudelleen.
Saksan demarit ajoivat kärkkäästi kattavaa 8,50 euron minimituntipalkkaa koko kuluneen vaalivuoden ajan. Erityisen voimakkaasti tämä tuli esille syksyn hallitustunnusteluissa ja -neuvotteluissa.
Saksan uuden hallituksen hallitussopimukseen on kirjattu, että kattava 8,50 euron minimituntipalkka astuu voimaan Saksassa 1. tammikuuta 2015.
Saksan liittopäivät hyväksyi Angela Merkelin uudelle kaudelle maan johtoon 17. joulukuuta. Liittokansleri Merkelin suuressa koalitiossa ovat mukana Merkelin kristillisdemokraatit CDU, sen baijerilainen sisarpuolue CSU ja sosiaalidemokraatit SPD.
CDU vaatii poikkeamia
CDU haluaa kirjata minimipalkkaan poikkeamia – oppilaiden, opiskelijoiden, eläkeläisten ja vapaaehtoistyöntekijöiden pitäisi pystyä tienaamaan alle 8,50 euroa tuntia kohden. Demarit puolestaan vastustavat kaikenlaisia poikkeamia.
CDU:lle on tärkeää ihmisten työllistäminen ja työttömyyden pitäminen alhaalla. Työttömyys on laskenut Saksassa huomattavasti vuoden 2005 jälkeen, ja maa on onnistunut työllistämään myös talouskriisin aikana.
Saksan alhainen työttömyys on perustunut sekä työvoiman tarjonnan ja kysynnän lisäämiseen että työehtosopimusjärjestelmän muuttumiseen.
Tarjontaa on pyritty lisäämään kiristämällä oikeutta työttömyyskorvaukseen, lisäämällä työnhakijan vastuutta työn etsinnästä, vähentämällä mahdollisuuksia hylätä työtarjouksia sekä leikkaamalla työttömyysturvan tasoa ja kestoa. Reformeihin sisältyy myös erilaisia palkkatukijärjestelmiä.
Kysyntää on puolestaan pyritty lisäämään purkamalla osittain työmarkkinasääntelyä. Muutokset koskevat irtisanomissuojaa, vuokratyötä ja määräaikaisia työsopimuksia.
Sopimusjärjestelmä on myös muuttunut; työntekijöiden järjestäytyminen on laskenut merkittävästi viimeisten 20 vuoden aikana, sitovien ja yleissitovien työehtosopimusten piiriin kuuluvien työntekijöiden osuus on pienentynyt 1990- ja 2000-luvulla ja työehtosopimusten joustavuus on lisääntynyt avaamislausekkeiden yleistymisen myötä.
Pari piirua vasemmalle
SPD on muiden vasemmistopuolueiden kanssa kritisoinut jo pitkään Saksan työmarkkinamallia ja sen kielteisiä vaikutuksia – työttömyysasteen lasku on vasemmistopuolueiden mukaan saavutettu politiikalla, joka on luonut vain huonoja työpaikkoja ja lisännyt samalla köyhyyttä.
On hyvin mahdollista, että demarit ovat ajaneet minimipalkkaa kuin käärmettä pyssyyn, koska he haluavat muuttaa radikaalisti vallitsevaa, työllistävää työmarkkinamallia. Yleissitova minimipalkka olisi ensimmäinen askel siihen suuntaan.
CDU:n nyt vaatimat poikkeamat saattavat hyvinkin toteutua, koska työehtosopimuksiin kirjatut poikkeamat ovat näillä näkymin voimassa vuoden 2016 loppuun saakka. Minimipalkan määrän tarkistaa tämän jälkeen säännöllisesti sitä varten perustettava komissio. Lain tarkka sanamuoto on vielä selvitettävä.
On myös siitä muistaa, että työvoiman tarjontaa ja kysyntää lisäävät Hartz-reformit luotiin nimenomaan sosiaalidemokraattien liittokansleri Gerhard Schröderin hallituskaudella.
Demareiden kritisoima saksalainen työmarkkinamalli, joka heidän mielestään luo pätkä- ja silpputöitä sekä köyhyyttä, on alkujaan heidän oma luomuksensa.
Näyttää siltä, että SPD on siirtynyt pari piirua vasempaan ja pyrkii tuhoamaan oman puolueensa ratkaisun 90-luvun lopun ja 2000-luvun alun ongelmiin, jolloin Saksa vielä tunnettiin Euroopan sairaana miehenä.