Siitä lähtien, kun Vladimir Putin aloitti helmikuussa 2022 täysimittaisen hyökkäyssodan Ukrainaa vastaan, saksalaiset poliitikot puolin ovat saksalaistutkija Constanze Stelzenmüllerin mukaan ottaneet kilvan ja välillä jopa surkuhupaisasti etäisyyttä Berliinin aiemmassa Venäjä-politiikassa tehtyihin virheisiin.
– Saksan Venäjä-politiikka muistuttaa kuitenkin epämiellyttävästi zombia: se ryömii yhä uudelleen ylös haudasta, yhdysvaltalaisessa Brookings-tutkimusinstituutissa työskentelevä Stelzenmüller toteaa Financial Timesissa.
Lihava hämähäkki Saksan sosiaalidemokraattien, energiateollisuuden ja Venäjän välisten verkostojen keskiössä on hänen mukaansa entinen liittokansleri Gerhard Schröder – Venäjän lobbari ja Putinin henkilökohtainen ystävä.
Kuvaavaa hänen mukaansa on, että kun liittokansleri Angela Merkel oli vuonna 2014 aktiivisesti puolustanut Venäjälle Krimin laittoman liittämisen johdosta asetettavia EU-pakotteita, lähes kaikki Saksan sosiaalidemokraattien voimahahmot ex-liittokansleri Helmut Schmidtistä ja Putiniin nöyristelevästi suhtautuneesta varakansleri Sigmar Gabrielista alkaen tekivät kaikkensa niiden kumoamiseksi.
Vakava turvallisuusuhka
Venäjä-asiantuntija Michael Thumann kuvaa äskettäin ilmestyneessä kirjassaan pitkää kaarta Saksan ja Neuvostoliiton vuonna 1922 solmimasta Rapallon sopimuksesta tähän päivään.
– Se päätyy murskaavaan johtopäätökseen: Rapallon sopimusta ja Nord Stream -hankkeita yhdisti sama virheellinen oletus, että Venäjää ja Saksaa yhdistäisivät korkeammat intressit, joilla on enemmän merkitystä kuin hyvillä suhteilla Keski- ja Itä-Euroopan valtioihin ja länteen, Stelzenmüller sanoo.
Nord Stream 2 -kaasuputkihanke ideoitiin hänen mukaansa keväällä 2014 Pietarissa järjestetyissä Schröderin 70-vuotisjuhlissa, joiden kunniavieraana oli Vladimir Putin – tämä siis vain viikkoja Krimin valtauksen jälkeen.
Nord Stream 2 oli Thumannin mukaan hanke, jonka todellisena tarkoituksena oli Ukrainan heikentäminen niin, että Saksa on siinä osallisena. Vuonna 2016 Saksan talousministeriö lakkasi julkaisemasta kaasun tuontilukuja liikesalaisuuteen vedoten. Vasta vuonna 2022 paljastui, että Venäjän osuus Saksan kaasuntuonnista oli huikeat 55 prosenttia.
– Saksan haavoittuvuus taloudelliselle korruptiolle on systeemistä. Se on myös turvallisuusriski – ei vain Euroopalle, vaan koko läntiselle liittokunnalle, Stelzenmüller toteaa.
