SAK:n puheenjohtaja Jarkko Eloranta epäilee, että todellinen syy paikallisen sopimisen lisäämiseen olisi työnantajan määräysvallan lisääminen.
Hän toteaa Uutissuomalaisen debattikirjoituksessa, että paikallista sopimista tehdään jo tänä päivänä varsin paljon työpaikoilla. Sopimisen määrästä ja laadusta on sovittu työehtosopimuksissa, ja käytännöt vaihtelevat toimialasta ja yrityksestä toiseen.
– Kaikkia paikallisen sopimisen mahdollisuuksia ei aina myöskään käytetä. Ja joskus käy niinkin, että sopimukseen ei päästä. Sekin pitää hyväksyä, Jarkko Eloranta sanoo.
Metsäteollisuus ilmoitti viime syksynä luopuvansa valtakunnallisista työehtosopimuksista. Teknologiateollisuus kertoi puolestaan maaliskuussa lopettavansa työehtosopimusten tekemisen ja perustavansa uuden työnantajayhdistyksen, jonne valtakunnallista työehtosopimusta haluavat yritykset voivat siirtyä.
– Teknologiateollisuus vakuutti, ettei työehtoja ole tarkoitus heikentää eikä alan työehtosopimusten yleissitovuus ole vaarassa. Herää tietysti kysymys järjestelyn tarpeellisuudesta, jos mitään ei ole tarkoitus muuttaa. Vai jätettiinkö sittenkin jotain kertomatta, Eloranta kysyy.
Myös pääministeri Sanna Marinin (sd.) hallituksen ohjelmaan on kirjattu tavoite paikallisen sopimisen edistämisestä työehtosopimusten kautta.
SAK:n kyselyn mukaan puolet luottamusmiehistä kertoi työnantajan painostaneen paikallisissa neuvotteluissa. Jarkko Eloranta paheksuu tilannetta, jossa luottamusmiehiä ei usein edes tunnusteta työnantajaliittoihin kuulumattomissa yrityksissä
– Omilla ratkaisuillaan työnantajat ovat heikentäneet luottamusta. Jos hallitus vielä jyrää lainsäädännöllä työntekijät ja ay-liikkeen työnantajien eduksi, niin voidaan todella kysyä, onko Suomi enää Pohjoismaa, Eloranta toteaa.