Tilastokeskuksen julkaisema tilasto osoittaa, että jo noin 83 000 palkansaajalla on nollasopimus. Määrä on huomattavasti aikaisempia arvioita suurempi, vaikka luku ei edes sisällä niitä työntekijöitä, joilla nollatyösuhde on projekti- tai sivutyö. Nollatyösopimuksissa työntekijälle ei ole määritelty vähimmäistyöaikaa.
Matti Tukiaisen mukaan kyse on usein keinottelusta työntekijän kustannuksella.
– Nollatyösopimuksen avulla työnantaja voi kiertää esimerkiksi irtisanomisaikaan liittyviä velvollisuuksiaan. Elinkeinoelämän keskusliitto EK ja muut työnantajajärjestöt ovat tähän saakka vähätelleet ongelmaa, vaikka se koskee jo neljää prosenttia palkansaajista ja rapauttaa luottamusta työelämän pelisääntöihin, Tukiainen sanoo SAK:n nettisivuilla.
Hän muistuttaa, että tuoreen TNS Gallupin kyselytutkimuksen mukaan yrittäjistäkin melkein puolet eli 45 prosenttia on valmiita kieltämään nollatyösopimukset ja vain reilu kolmannes kannattaa niitä.
– Siksikin on hämmästyttävää, miten nuivasti EK on suhtautunut nollatyösuhteiden epäkohtien korjaamiseen esimerkiksi pian työnsä päättävässä työelämän sääntelytyöryhmässä, Tukiainen sanoo.
Hänen mukaansa työntekijälle nollatyösopimus merkitsee usein jatkuvaa epätietoisuutta siitä, riittävätkö työtunnit ja palkka elämiseen.
– Epävarmat tulot ja epäsäännölliset työtunnit vaikeuttavat muun muassa lainan saamista, vuokra-asunnon hankintaa ja lasten päivähoidon järjestämistä, Tukiainen toteaa.
– Käytännössä yritykset siirtävät nollatyösopimusten kautta osan riskistään työntekijöille, Tukiainen huomauttaa.
Niin ikään toimihenkilökeskusjärjestö STTK:n mielestä nollatuntisopimusten käyttö on kikkailua ja kuvastaa työn huonoa organisointia sekä suunnittelukyvyn puutetta.
– Kolmasosa nollasopimuslaisista työskentelee kokoaikaisesti, mikä tarkoittaa sitä, että työn tarve on jatkuva ja työn määrä on työnantajan tiedossa. Onkin perusteltua kysyä, miksi niitä käytetään. Seuraavalta hallitukselta on lupa odottaa tomeraa otetta nollasopimuksiin liittyvän lainsäädännön parantamiseksi, STTK:n johtaja Katarina Murto sanoo.