Sairaanhoitajaliitto kysyi hoitotyötä tekeviltä sairaanhoitajilta ja esihenkilöiltä kokemuksia oman työyksikön henkilöstötilanteesta ja sen seurauksista. Kyselyyn vastasi 2[nbsp]740 henkilöä.
Henkilöstövajeen vaikutukset sairaanhoitajiin itseensä näyttäytyvät henkisen jaksamisen romahtamisena. Lähes 63 prosenttia vastasi, että henkilöstöpula koetteli eniten henkistä jaksamista.
– Ei riitä, että ”käsiparit” tai ”nuppiluku” ovat riittävät, jos on pulaa osaavista sairaanhoitajista. Tämä asia nousee kyselyssämme vahvana esiin, sanoo Sairaanhoitajaliiton asiantuntija Liisa Karhe.
Henkilöstötilanteella on kyselyn perusteella suuria vaikutuksia hoidon laatuun, potilasturvallisuuteen ja sairaanhoitajien omaan jaksamiseen. Sairaanhoitajat korostavat kyselyssä puutetta kokeneista kollegoista.
”Osaavia ja kokeneita kollegoja on jäljellä vain hyvin vähän. Joskus saatat olla vuorossa se ainoa. Valtava vastuu kaataa sitkeimmänkin puurtajan”, eräs hoitaja sanoo avovastauksessaan.
Kyselyn mukaan 35 prosenttia sairaanhoitajia on puuttunut toteutuneista työvuoroista päivittäin tai työvuoroittain, 46 prosenttia oli joutunut edellisen kuukauden aikana jäämään töihin yli suunnitellun työajan viikoittain tai useammin.
Niin ikään 69 prosentin mukaan sairaanhoitajien riittävyys oli heikentynyt kuluneen vuoden aikana jonkin verran tai selvästi ja 48 prosentin tämänhetkisen sairaanhoitajavajeen syynä on se, että äkillisiin poissaoloihin ei ole varattu etukäteen tekijöitä.
Vastaajista 47 prosenttia arvioi sairaanhoitajavajeen syynä omassa työyksikössä olevan se, että työntekijöitä oli irtisanoutunut eikä heidän tilalleen ollut saatu vielä uusia tai sijaisuuksiin ei ollut tulijoita.
Sairaanhoitajien kierrätystä perustellaan usein tehokkaalla resurssien käytöllä. Vastausten perusteella välittyy kuitenkin toisenlainen kuva asiasta. Sairaanhoitajien mielestä heidän siirtelynsä yksiköstä toiseen jopa kesken työvuoron, kuormittaa kohtuuttomasti heidän itsensä lisäksi sekä vastaanottavaa että lähettävää yksikköä.
Sairaanhoitajat pitävät ammattinsa ja osaamisensa vähättelynä oletusta siitä, että he pärjäävät missä vain. Sairaanhoitajien ”pompottelu” yksiköstä toiseen on vastausten mukaan suuri riski myös potilasturvallisuudelle.
Sairaanhoitajat kertovat, että hoidot, toimenpiteet ja vastaanotot viivästyvät ja siirtyvät. Puhelimiin ei ehditä vastata ja takaisinsoittoajat venyvät. Potilaiden perustarpeisiin ei kyetä vastaamaan. Potilaita ja heidän tilaansa ei ehditä seuraamaan riittävästi. Asiakkaiden kanssa ei ehditä keskustella ja kokonaistilanteen hahmottaminen jää puutteelliseksi.
Työyksikköjen sijaisjärjestelyt nousevat kyselyssä sairaanhoitajien suurimmaksi huoleksi. Poissaoloihin ei varauduta, sijaisia ei saa palkata, edelleen tehdään lyhyitä, määräaikaisia ja ketjutettuja työsopimuksia.
– Ovatko sijaisjärjestelyt sekä sairaanhoitajapulan syy että seuraus, Sairaanhoitajaliiton asiantuntija Karhe miettii.
Vastauksissa näkyy resurssien hallinnan pettäminen myös siinä, että esihenkilöiden aika menee oman henkilöstön lisä- ja ylitöihin värväämiseen tai sijaisten soitteluun.
– Millä ajalla he syventyvät johtamistyöhön? Tulee myös mieleen kysyä, onko tässä syy sairaanhoitajien kokemuksille johtamisen puutteellisuudesta, kysyy Karhe.
Kyselyssä nousee esiin myös se, että sairaanhoitajan työ itsessään koetaan monipuoliseksi ja merkitykselliseksi.
– Usein näistä asioista kysytään hallinnollisilta esihenkilöiltä ja johtajilta, mutta me halusimme kuulla nimenomaan hoitotyötä tekeviä sairaanhoitajia ja esihenkilöitä. Monissa aiemmissa kyselyissämme toistuu sairaanhoitajien kokemus siitä, että heitä ei kuunnella. Tämä saa pohtimaan, tietävätkö johto ja esihenkilöt siitä todellisuudesta, missä hoitotyötä tehdään. Tällä selvityksellä teemme näkyväksi, miltä henkilöstötilanne vaikuttaa kentältä käsin, sanoo Sairaanhoitajaliiton puheenjohtaja Nina Hahtela.
