Uhkaava puute koulutetuista, ammattitaitoisista sairaanhoitajista on yksi terveydenhuoltojärjestelmän suurimmista haasteista.
– Suomalaisista sairaanhoitajista jopa puolet on halukkaita työpaikan vaihtoon. Erityisen huolestuttavaa on nuorten sairaanhoitajien aikomus lähteä ammatistaan, väittelijä Satu Kajander-Unkuri huomauttaa väitöstiedotteessaan.
Hän tarkastelee väitöskirjatutkimuksessaan valmistumassa olevien sairaanhoitajien ammatillista pätevyyttä. Kohteena ovat valmistuvien sairaanhoitajaopiskelijoiden itsearvionnit ja harjoittelua ohjanneiden sairaanhoitajien arviot.
Sairaanhoitajakoulutus siirtyi 1990-luvulla ammattikorkeakouluihin. Työelämän edustajat kritisoivat aluksi ammattikorkeakouluista valmistuneiden sairaanhoitajien kliinisiä taitoja. Nyt ammattikorkeakoulut ovat toimineet yli 20 vuotta, ja tulosten perusteella ne ovat onnistuneet kouluttamaan kliinisiltä taidoiltaan päteviä sairaanhoitajia.
Väittelijän mukaan tehtävä- ja taitokeskeisyydestä pitäisi kuitenkin päästä laajempien kokonaisuuksien hallintaan, ja työnantajan järjestämän perehdytyksen tarve on yhä keskeinen.
Uusien hoitomuotojen kehittyessä yhä sairaampia potilaita hoidetaan sekä perusterveydenhuollossa että erikoissairaanhoidossa. Nykykoulutus on yleissairaanhoitajan koulutus, eikä sen käynyt ole erikoistunut vielä mihinkään hoitotyön alueeseen.
– Sairaanhoitajan ammatissa on välttämätöntä, että ammatillinen pätevyys kehittyy jatkuvasti ammattiuralla, joka alkaa opiskelujen alusta ja jatkuu koko työssäoloajan. Valmistuneiden sairaanhoitajien perehdytysohjelmissa tulisi ottaa huomioon uuden sairaanhoitajan mahdollisesti korkeat käsitykset ammatillisesta pätevyydestään. Tärkeätä on välttää stressiä ja ylikuormittumista, jotka pahimmassa tapauksessa johtavat alanvaihtoihin, Kajander-Unkuri sanoo.
Positiiviset harjoittelukokemukset kilpailuvaltteja
Valmistuvista sairaanhoitajaopiskelijoista ammatillisen pätevyytensä arvioi erinomaiseksi 26 prosenttia, hyväksi 63 prosenttia, kohtalaiseksi 10 prosenttia ja matalaksi yksi prosentti.
Kaikissa arvioiduissa osa-alueissa harjoittelua ohjanneet sairaanhoitajat arvioivat sairaanhoitajaopiskelijoiden ammatillisen pätevyyden matalammaksi kuin sairaanhoitajaopiskelijat itse.
Mitä korkeammaksi sairaanhoitajaopiskelijat arvioivat harjoitteluyksikön ilmapiirin, ohjaussuhteen harjoittelua ohjaavan sairaanhoitajan kanssa sekä sairaanhoitajakoulutuksen antamat valmiudet, sitä korkeampi oli heidän itse arvioitu ammatillinen pätevyytensä.
– Tämä tulos vahvistaa kliinisen oppimisympäristön ja siellä tapahtuvan ohjauksen merkitystä opiskelijan oppimisprosessissa, Kajander-Unkuri toteaa.
Sairaanhoitajakoulutuksesta puolet tapahtuu EU direktiivin mukaan harjoittelussa, joten ohjaajien antaman palautteen merkitys sairaanhoitajaopiskelijan ammatillisen pätevyyden kehittymiseen on suuri.
– Ohjaajien koulutukseen tulisi panostaa eri harjoitteluyksiköissä. Jos opiskelija kokee harjoitteluyksikön hyvänä harjoittelupaikkana, hän voi tulevaisuudessa valita sen myös työpaikakseen. Tällä on merkitystä, sillä kilpailu ammattitaitoisista sairaanhoitajista vain kiihtyy eläköitymismäärien kasvaessa.
TtM Satu Kajander-Unkurin väitöskirja Nurse Competence of Graduating Nursing Students tarkastetaan perjantaina 13. helmikuuta Turun yliopistossa.