Sähkömarkkinalakiin vuonna 2013 sisällytetyt vaatimukset sähköverkkojen toimintavarmuuden parantamisesta ovat tuoreen selvityksen mukaan aiheuttaneet sähköyhtiöille investointitarpeita, jotka ovat näkyneet asiakkaille merkittävinä sähkön siirtohintojen korotuksina.
Professori Jarmo Partasen selvitys luovutettiin torstaina asunto-, energia- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikaiselle (kesk.). Partasen tehtävänä oli selvittää sähkön jakeluverkkojen hinnankorotusten taustalla olevia syitä ja korotusten alueellista kohdentumista.
– Sähkön keskeytymätön saanti on nyt, ja varsinkin tulevina vuosikymmeninä, yksi digitaalisen ja hiilivapaan yhteiskunnan peruspilareita. Sähköä käytetään yhä laajemmin lämmitykseen, liikkumiseen, viestintään ja maksamiseen. Toimitusvarmuuden kehittäminen on elintärkeää, koska yhteiskuntamme on erittäin haavoittuva sähkökatkojen suhteen, Partanen toteaa tiedotteessa.
Sähkön siirtomaksuissa on merkittäviä eroja verkkoyhtiöiden kesken. Selvityksen mukaan keskeisimpiä selittäjiä on verkkoyhtiön toiminta-alueen väestötiheys. Lisäksi kaupungeissa on aina käytetty maakaapeleita, kun taas haja-asutusalueilla käytetään ilmajohtoja, joita nyt täytyy uudistaa.
Toimitusvarmuuden parantamiseen investoidaan vuosina 2010-2028 vajaat kolme miljardia euroa. Samaan aikaan ikääntyvän verkon uusintaan joudutaan tekemään noin 6,5 miljardin euron investoinnit. Investointien rahavirrasta 70–90 prosenttia jää Suomeen ja investointien kohteena oleville alueille.
Selvityksen mukaan sähköverkkohinnoittelun valvontamenetelmät ovat toimineet haasteellisessa ympäristössä pääpiirteittäin hyvin. Neljän vuoden valvontajaksolla verkkoyhtiölle syntynyt ali- ja ylijäämä pitää kompensoida seuraavan valvontajakson aikana.
Partanen ehdottaa, että alituottojen kompensointi sallittaisin kahden valvontajakson aikana. Käytännössä tämä tarkoittaisi tasaisempia siirtomaksuja, kun sama siirtomaksumäärä kerättäisiin sähkönkäyttäjiltä pidemmällä aikavälillä. Ylituotot pitäisi kuitenkin edelleen kompensoida nykyiseen tapaan seuraavan valvontajakson aikana.
Selvityksessä ehdotetaan myös asiakkaita suosivia muutoksia korvauksiin sähkön jakelun keskeytyessä. Vakiokorvausten maksamisen nykyinen alaraja laskettaisiin 12 tunnista kuuteen tuntiin, joka on sama kuin asemakaava-alueilla vaadittava toimitusvarmuustaso.
Partanen myös suosittaa verkkoyhtiöitä antamaan asiakkaille siirtomaksualennusta, jos yksittäisen keskeytyksen pituus asemakaava-alueilla on yli kuusi tuntia ja muilla alueilla yli 36 tuntia. Alennuksen suuruus voisi olla keskeytyksen pituuden mukaan porrastettu.
Selvityksessä arvioidaan lisäksi, että kuituverkkojen ja sähkökaapeliverkkojen yhteisrakentamisella voidaan saavuttaa merkittäviä kansantaloudellisia hyötyjä. Asiaa tulisi Partasen mukaan kiirehtiä, koska sähköverkkoja kaapeloidaan kiihtyvää tahtia.
Hän ehdottaa myös selvitettäväksi, voisivatko verkkoyhtiöt irtisanoa liittymiä, joissa ei ole ollut sähkön käyttöä useaan vuoteen.