Toisinaan yhteiskunnalliseen keskusteluun nousee yhä uudelleen ajat sitten kehnoiksi todettuja ehdotuksia.
Yksi ikiliikkujaa muistuttava surkea ajatus on sähköinen äänestys. Sillä tarkoitetaan äänestystapaa, jossa vähintään yksi äänestysprosessin vaiheista toteutetaan sähköisillä laitteilla. Laitteina voi olla erillinen äänestyspääte, tietokone tai mobiililaite.
Nettiäänestäminen on huono idea. Riskit tunnetaan melko hyvin.
Sähköisen äänestämisen pääongelmat ovat turvallisuuden ja luotettavuuden heikkous. Sähköinen järjestelmä voidaan hakkeroida tai sitä voidaan peukaloida, sisäisesti tai etänä. Paperiäänestämisestä poiketen digitaalisia ääniä voidaan muuttaa ilman fyysistä jälkeä, mikä vaikeuttaa vaalivilpin havaitsemista.
Sähköinen äänestäminen altistaa vaalijärjestelmän kyberhyökkäyksille, vaalituloksen manipuloinneille ja äänten kaappaamiselle, sabotointiriskeille sekä vaalisalaisuuden laajamittaiselle murtumiselle.
Haittaohjelmat voivat manipuloida ääniä käyttäjän laitteessa. Käyttäjä ei tätä välttämättä havaitse. Paperilla äänestävä kyllä huomaa, jos joku ulkopuolinen yrittää kirjoittaa äänestyskopissa jotakin hänen äänestyslippuunsa.
Verkkohyökkäykset voivat estää pääsyn äänestysjärjestelmään. Esimerkiksi palvelunestohyökkäyksillä voidaan estää verkkosivuston tarkoitettu käyttö ja muuten häiritä vaalien sujumista. Tehokas isku sähköiseen järjestelmään on logistisesti helpompi tehdä kuin saada satoja äänestyspaikkoja pois pelistä.
On ylivoimaista turvata, että kukaan ei pääse sähköiseen äänestysjärjestelmään käsiksi sen ulkopuolelta.
Vaalisalaisuus on vaarassa sähköisessä äänestämisessä. Miten sitä käytettäessä pidetään huoli siitä, että kukaan ei voi tarkistaa, mitä yksittäinen henkilö äänesti?
Äänestyskoppi on yksinkertaisen tehokas tapa säilyttää äänisalaisuus. Miten vastaavaan päästään esimerkiksi kotioloissa, jossa äänestäjää voidaan motivoida äänestämään toivotusti pitämällä laukaisuvalmista asetta hänen ohimollaan? Mikä takaa, että verkkoääni annetaan turvallisesti ja ettei ääniä myydä ja osteta? Ei mikään.
Asiaa on meillä perusteellisesti selvitetty. Vuoden 2017 joulukuussa oikeusministeriön asettama työryhmä luovutti raporttinsa Nettiäänestyksen edellytykset Suomessa. Työryhmä päätyi olemaan suosittelematta sähköiseen äänestämiseen siirtymistä. Perustelut olivat yksinkertaiset: riskit ovat suuremmat kuin hyödyt. Nämä perustelut pätevät edelleen.
Paperilla äänestettäessä äänet ovat laskettavissa ja tarkistettavissa. Nettiäänestyksessä sen sijaan ei voida tehdä erillistä äänten tarkistuslaskentaa, joka mahdollistaisi ääntenlaskennassa tapahtuneiden virheiden löytämisen tai korjaamisen.
Nettiäänestysjärjestelmissä pitää luottaa järjestelmän tuottamaan tietoon. Useimmat äänioikeutetut ja jopa vaalivirkailijat eivät ymmärrä, miten sähköinen järjestelmä toimii. Tämä luo niin sanotun musta laatikko – ongelman: ihmisten oletetaan luottavan prosessiin, jota he eivät kykene havainnoimaan tai todentamaan sen toimivan moitteettomasti.
Tätä luottamusta voidaan vakavasti horjuttaa jo huhupuheilla ja valheilla. Ei pidä aliarvioida kansanvallan sisäisten ja ulkoisten vihollisten innovatiivisuutta. Alamaailma on viranomaiskoneistoa edellä. Viranomaiset tyypillisesti voivat vain reagoida, kun vahinko on jo tapahtunut. Jos ihmiset alkavat epäillä, että järjestelmää on manipuloitu, demokratian uskottavuus horjuu. Monet sähköiset kokeilut, esimerkiksi Norjassa ja Alankomaissa lopetettiin juuri siksi, että kansalaisten luottamus ei säilynyt.
Paperiäänestyksen tulos voidaan laskea uudestaan, mutta jos sähköisessä järjestelmässä jokin menee pieleen, on vaikea tai mahdotonta osoittaa, missä virhe tapahtui.
Sähköinen äänestysjärjestelmä voi sisältää ohjelmointivirheitä (bugeja) ja vikoja, jotka voivat vakavasti vinouttaa vaalitulosta. Sähkökatkokset, palvelinongelmat sekä ohjelmistojen kaatuminen voivat häiritä äänestämistä ja hävittää ääniä.
Nettiäänestämisen on toisinaan uskottu lisäävän äänestysaktiivisuutta. Tämä on toiveajattelua, joka ei perustu oikein mihinkään. Kokemukset ja tutkimukset nettiäänestämistä käyttäneistä maista nimittäin osoittavat, että nettiäänestyksellä ei ole merkittävää vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.
Soisi nettiäänestysintoilijoiden perehtyvän edes alan kirjallisuuteen. Sitä on tarpeeksi. Pääosa kirjallisuudesta asettaa sähköiselle äänestämiselle edellytyksiä ja tutkii sitten, täyttääkö ehdotettu kryptografinen protokolla nämä ehdot. Tyypillisesti käy ilmi, että ei täytä.
Sähköisen äänestämisen ongelmat eivät toivomalla poistu.
