Johtopäätökset sisältyvät Pöyry Management Consulting Oy:n selvitykseen, jossa vertailtiin Suomen saha- ja puutuoteteollisuuden toimintaympäristöä keskeisimpiin kilpailijamaihin. Metsäalan strategisen ohjelman tilaama selvitys julkistettiin tiistaina Helsingissä.
Selvityksessä tarkasteltiin politiikkatoimien, kuten erityyppisten verojen, lakisääteisten maksujen ja mahdollisten tukimekanismien, vaikutuksia sahateollisuuden kilpailukykyyn. Vertailukohteina olivat mahdollisimman yhteneviksi mallinnetut sahat Etelä-Suomessa, Keski-Ruotsissa ja Etelä-Saksassa. Selvityksessä on tätä kautta tunnistettu ja laskettu politiikkatoimien vaikutukset sahan kustannus- ja tulorakenteeseen.
Saksan etua syö energian korkea verotus
Suurimman edun Saksa saa, jos saha sijoittuu suosiolliselle investointitukialueelle ja tuottaa sähköä. Rikkidirektiivin vaikutus Saksan sahateollisuuden kustannustasoon on käytännössä olematon. Toisaalta Saksan etua syö korkeampi energian verotus.
Suomen politiikkaympäristö näyttää paremmalta Ruotsiin verrattuna. Ero johtuu pääosin matalammista työvoiman sivukuluista, mutta myös suuremmasta sähköntuotannon tuesta.
Sahateollisuuden kustannuksista yli 70 prosenttia muodostuu kuitenkin raaka-aineesta. Sen hintaerot ja vaihtelut selittävät suurimman osan teollisuuden kilpailukyvyn tilasta ja muutoksista. Vuonna 2012 sahatukki oli kalleinta Saksassa ja edullisinta Ruotsissa. Muiden kustannusten vaikutus kilpailukykyyn on paljon pienempi ja laitoskohtaiset erot voivat olla suuremmat kuin maiden väliset erot.
Sahayrityksen talouteen positiivisesti vaikuttavia politiikkatekijöitä ovat muun muassa investointituet, kuljetustuet ja sähköntuotannon tuki. Merkittävin näistä on sahateollisuuden kannalta sähköntuotannon tuki. Tukimuodot ovat vertailumaissa erilaiset perustuen takuuhintoihin tai vihreisiin sertifikaatteihin. Tämän hetkisillä takuu- ja sertifikaattihinnoilla Saksan tuki on jopa kaksinkertainen verrattuna Suomeen, kun taas Suomen tuki on noin kaksinkertainen Ruotsiin verrattuna.
Työvoimakustannusten lakisääteisillä maksuilla suuri vaikutus
Merkittävin politiikkatoimien aiheuttama kustannus on selkeästi työvoimakustannusten lakisääteiset maksut sekä työehtosopimusten aiheuttamat muut kustannukset, kuten palkalliset vapaat ja lomarahan kaltaiset maksut. Laskennallisesti Suomen kustannustaso oli alhaisin. Ero Saksaan on noin 15 prosenttia. Ruotsissa kustannusten taso oli selkeästi korkein, yli 50 prosenttia Suomea korkeampi, johtuen korkeammista lakisääteisistä sosiaalikuluista.
Rikkidirektiivin vaikutus sahateollisuuteen on Suomessa vertailumaiden merkittävin. Se nostaisi viennin rahtikustannuksia arviolta yli 10 prosenttia. Rikkidirektiivi tulee vaikuttamaan suomalaisen sahatavaran viennin kilpailukykyyn ja heikentämään viennin lisäämisen mahdollisuuksia.
Selvityksessä mallinnettiin myös kuvitteellinen huonekalutehdas Suomeen, Ruotsiin ja Saksaan sekä Viroon, Latviaan ja Puolaan, jotka ovat kilpailijamaita huonekalu- ja puutuoteteollisuudessa.
Suomalaisen huonekaluteollisuuden suurin ongelma verrattuna Baltiaan ja Puolaan on korkeammat työvoimakustannukset. Myös lyhyempi ja edullisempi kuljetus Keski-Euroopan päämarkkina-alueille on merkittävä kilpailuetu Baltiassa ja Puolassa olevilla toimijoilla. Saksalaisilla ja ruotsalaisilla huonekaluyrityksillä ei ole tuotantokustannusetua suomalaisiin verrattuna, mutta suuremmat kotimarkkinat ja lyhyempi etäisyys vientimaihin on selkeä etu.
Puutuoteteollisuuden kannalta olisi tärkeää, että pienten yritysten ja perheyrittäjien toimintaympäristö pidettäisiin helppona ja investointi-ilmapiiri houkuttelevana. Tämä tarkoittaa vakaata ja ennustettavaa vero-, tuki- ja muuta elinkeinopolitiikkaa, arvioi johtaja Petteri Pihlajamäki Pöyryltä.