Suomessa on satojatuhansia läheisiä, jotka elävät päihde- tai rahapeliongelmien varjossa. Läheisiä voivat olla esimerkiksi lapset, vanhemmat, tai muut sukulaiset ja ystävät.
THL:n erikoistutkija Johanna Järvinen-Tassopoulos ja Lapin yliopiston sosiaalityön apulaisprofessori Henna Pirskanen ovat toimittaneet teoksen riippuvuudesta. Kirjoittajina on lähes 20 asiantuntijaa.
Riippuvuuksille on ominaista se, että ne tuottavat yksilölle mielihyvää tai palkkion lyhyellä aikavälillä, mutta jotka aiheuttavat pitkällä aikavälillä erilaisia ongelmia.
Alkoholi
Alkoholi on edelleen suomalaisten keskuudessa eniten ongelmia aiheuttava päihde, vaikkakin päihteiden kirjo on 2000-luvulla kasvanut. Perhetasolla yhdenkin perheenjäsenen ongelmajuominen on koko perhettä ja sen elämää koskettava asia.
Vanhempi, jolla on alkoholiongelma, voi toimia pitkiäkin aikoja vastuullisesti ja lapsista huolta pitäen, mutta pelko juomistilanteiden kärjistymisestä tai uudesta juomaputkesta seuraa lapsia jatkuvasti.
Alkoholilla on kauaskantoisia seurauksia. Tarkasteltaessa Suomessa rikoksista tuomioita saaneita henkilöitä on saatu perhetaustaan liittyviä tuloksia. Noin puolet omaisuus- ja väkivaltarikoksista tuomituista miehistä tuli perheistä, joissa isällä oli alkoholiongelma, ja yli 40 prosenttia perheistä, joissa äidillä oli sama ongelma.
Huumeet
Huumeiden ongelmakäytössä on sama logiikka kuin alkoholiongelmissa, mutta huumeiden kohdalla erilaista on niiden käytön rangaistavuus ja hallussapidon ja myynnin laittomuus. Myös käyttöön liittyvä toiminta liittyy lähes aina rikollisuuteen ja käyttäjä elää enemmän tai vähemmän rikollisen alakulttuurin yhteydessä.
Huumeita käyttävän henkilön läheiset eivät ole turvassa huumekuvioiden vaaroilta, vaan esimerkiksi väkivallan uhka voi kohdistua myös heihin. Huumevelkojen vuoksi koko perhe altistuu vakavalle alakulttuuriselle väkivallalle, kiristämiselle ja uhkailulle. Usein huumeita käyttävä henkilö pelkää sekä itsensä että läheistensä puolesta.
Huumekuvioiden väkivaltaa kuvataan useissa tutkimuksissa. Väkivalta ikään kuin hyväksytään tai sitä pidetään osana elämäntapaa ja kulttuuria. Myös viranomaisille se voi näyttäytyä osana elämäntyyliä, johon puututaan vain vakavimmissa tapauksissa.
Rahapelit
Järvinen-Tassopouloksen ja Pirskasen teoksessa arvioidaan, että Suomessa omasta rahapeliongelmasta kärsii noin kolme prosenttia väestöstä ja joka kymmenennellä on perheenjäsen, jolla on ongelmia rahapelaamisen vuoksi.
Rahapeliongelmia on mahdollista piilotella jopa vuosien ajan. Tämä aiheuttaa ristiriitoja perheissä, kun yhteistä tietoa ongelmien laajuudesta tai syvyydestä ei ole. Pelaajat hakevat rahapeliongelmaan apua usein vasta melko myöhäisessä vaiheessa ratkaistakseen esimerkiksi pelaamisen aiheuttamat talousongelmat.
Rahapeliongelma heijastuu perheeseen esimerkiksi rahan varastamisena, pelaajan kireänä mielialana ja fyysisen ja henkisen läsnäolon puutteena. Pieniin lapsiin vaikuttaa kielteisesti esimerkiksi se, että pelaaja on ärtynyt häviöistä tai kärsimätön odottaessaan pelaamista.
Erään pelaajan vaimo muisteli, miten puolison aika kotona meni selatessa urheilutuloksia, sillä häntä tietysti kiinnosti, miten vedoille oli käynyt. Kotityöt ja lasten hoitaminen jäivät vaimolle.
Toisessa esimerkissä kuvataan, miten mies lojui puhelimen kanssa sängyllä tuntikausia. Työnteon hän oli lopettanut jo aikaa sitten. Lasten itkut ja pyynnöt eivät vaikuttaneet häneen mitenkään. Vaimo totesi: ”Rahapelit ja internet ovat pahempia kuin alkoholismi”.
Teoksessa on esimerkkejä puolison säästöjen tai lasten lahjarahojen käyttämisestä pelaamiseen. Pelaamisen lopettamisen jälkeenkin tai jopa etenkin silloin voi olla taloudellisia vaikeuksia, kun pelivelkojen maksaminen alkaa.
Jotkut vanhemmista tukivat aikuista lastaan maksamalla tämän rahapelaamiseen liittyviä lainoja pois. Pahimmassa tapauksessa vanhemmat turvautuivat pankkilainaan auttaakseen ongelmallisesti pelaavaa aikuista lastaan. Jos taloudellinen apu oli tarpeen toistamiseen, vanhemmat pohtivat omaa maksukykyään tai velvollisuuttaan auttaa aikuista lastaan.
Rahapelaaminen on myös eläkeläisten riesana. On tapauksia, joissa läheiset auttoivat taloudellisesti ikääntyviä sukulaisiaan, mutta eivät tienneet rahojen menneen pelaamiseen. Aina apu ei kelvannut, koska pelaaja ei välttämättä tunnistanut huolen syytä ja saattoi myös närkästyä väliintulosta. Moni avuntarjoaja onkin joutunut pohtimaan, ovatko aikuiset lapset velvollisia vastaamaan vanhemman taloudellisista ongelmista?
Esimerkkitapauksessa tytär tiesi vanhan isänsä pelaavan sinänsä pienillä panoksilla, mutta aikaa meni sitäkin enemmän. Isä ymmärsi olevansa peliriippuvainen, mutta ei kyennyt tekemään asialle mitään, pyöräpotkuri suuntasi säännöllisesti peliautomaattien luo. Tämä siitä huolimatta, että henkilö oli kerran saanut aivoverenvuoden pelikoneella oltuaan.
Johanna Järvinen-Tassopoulos & Henna Pirskanen (toim): Riippuvuus perheessä. 319 sivua. Gaudeamus Oy.
JARKKO KEMPPI