Oikeuslaitoksen kulujen karsiminen ja toiminnan tehostaminen on tällä hetkellä kuuma peruna, kun valtiontaloutta yritetään panna reilaan, kirjoittaa tuore Lakimiesuutiset.
Kansliapäällikkö Tiina Astola puolustaa oikeusministeriön neuvottelukunnan säästölinjauksia. Oikeuslaitos on hyvin toimivan demokratian kulmakivi, mutta myös sen on osallistuttava julkisten kulujen supistamiseen.
– Oikeusturvaa on tuotettava tehokkaammin ja pienemmin kustannuksin, hän toteaa.
Ainoa merkittävä tapa säästää kuluista on linjausten¬ mukaan vähentää henkilöstöä ja työn määrää. Juttujen seulontaa, oikaisumenettelyä ja valituskieltoja on lisättävä, uusia sähköisiä työkaluja otettava käyttöön ja palveluja tehostettava.
Korkeimman oikeuden presidentti Pauliine Koskelon mukaan kansalaisten oikeudet näyttävät hienolta paperilla, mutta käytännössä ne toteutuvat puutteellisesti. Jos korjaustoimiin ei ryhdytä, resurssien karsiminen pahentaa tilannetta.
– Taustasyyt löytyvät yleisestä oikeudenhoitoa koskevasta ajattelusta. Sen fokus on oikeuksissa ja periaatteissa, ei niiden toimivuudessa. Toinen ongelma on raskas sektorijako. Joitakin asioita ylikäsitellään, toisia alikäsitellään ja on asioita, joissa oikeusturva jää kokonaan saamatta, Koskelo sanoo.
Hän huomauttaa monille kynnyksen hakea oikeusturvaa olevan jo nyt liian korkea.
– Laadun puute vaivaa niin tuomioistuimia kuin asianajokuntaa. Kun oikeudellista osaamista puuttuu alioikeuksissa, se lisää muutoksenhakupainetta. Korkein oikeus joutuu siten keskittymään asioihin, jotka olisi voitu tutkia jo alemmissa instansseissa.
– Järkevässä järjestelmässä asiat saavat laatunsa mukaisen käsittelyn, eikä oikeudellisessa erityisosaamisessa saisi esiintyä puutteita, Koskelo linjaa.
Korkeimman hallinto-oikeuden presidentti Pekka Vihervuori puolestaan pelkää suomalaisen oikeusvaltion hyvän maineen tuhraantumista hysteerisen säästöpakon edessä.
– Säästötavoitteet ovat vain joitain promilleja valtion menoista, mutta niistä aiheutuvat haittavaikutukset voivat koitua huomattavasti suuremmiksi.
Löytyisikö ratkaisu valtiontalouden ongelmiin todellakin esimerkiksi tuomioistuinvirkojen puolittamisesta?
– Juustohöylää ei saisi käyttää pelkästään taloudellisista syistä, eikä pakolla pitäisi etsiä ratkaisuja, jotka eivät lähde oikeuden tarpeesta, Vihervuori summaa.