Outi Mäkelä ja Arto Satonen huomauttavat, että myös kuluttajille liiasta sääntelystä on usein enemmän haittaa kuin hyötyä.
– Kaikilla ikääntyvillä ei ole tarvetta samanlaisille palveluille. Kun tehdään päätöksiä siitä, mitkä palvelut tulee turvata kaikille ja millä tavalla ne täytyy toteuttaa, ei jää enää rahaa siihen, että vanhuksille voitaisiin tarjota juuri niitä palveluita joita he itse oikeasti haluavat ja tarvitsevat, Mäkelä ja Satonen laskeskelevat.
Heidän mukaansa tekemällä päätöksiä vain pääperiaatteista ja jättämällä käytännön toteutukset yrittäjien ja vanhusten itsensä päätettäväksi, päästäisiin kaikkien kannalta parempaan lopputulokseen.
– Yrittäjät voisivat keskittyä byrokratiasta huolehtimisen sijaan palveluiden tuottamiseen ja kuluttajat voisivat esimerkiksi palvelusetelien avulla itse päättää, mitä palveluita he itselleen haluavat hankkia, Satonen ja Mäkelä toteavat.
Hyvänä esimerkkinä toimii vanhusten palveluiden yhteydessä määräykset siitä, minkäkokoisia vanhusten huoneiden pitää olla tai saavatko eri huoneissa asuvat henkilöt käyttää yhteisiä vessoja.
– Aika ajoin aluehallintoviratojen taholta pienille yrityksille esitetään vaatimuksia, joita kunnan palvelutuotannolta ei edellytetä, mikä on kohtuutonta, Mäkelä ja Satonen sanovat.
– Jos pienten yrittäjien toimintaedellytyksistä ei huolehdita, niin moni päätyy myymään yrityksensä pois jollekin suuremmalle palveluntuottajalle. Tästä syystä monet hoitajavetoiset kodinomaiset paikat ovat päätyneet suurien monikansallisten toimijoiden haltuun, varapuheenjohtajat toteavat.