Saamelaiskulttuurista väitöskirjaa Lapin yliopistossa tekevän shamanismitutkijan Francis Joyn mukaan saamelaisen kulttuurin historiankirjoituksessa on paljon aukkoja. Hänen mukaansa saamelaisten historia on ongelmallista muun muassa sen vuoksi, että se ei ole antropologien vaan pappien kirjoittamaa.
– Nämä 1600- ja 1700-luvuilla kirjoitetut tekstit ovat erittäin epäluotettavia. Ne ovat epäkunnioittavia ja kolonialistisia, ja sen aikaisesta kirkon agendasta. Tutkimukseni pääasia on kuunnella nyt saamelaisia itseään, heidän kokemuksiaan ja näkökulmaansa omaan kulttuuriinsa ja historiaan. Eri maiden saamelaisilla on kullakin oma historiansa, Joy kertoo Lapin yliopiston haastattelussa.
Joyn mukaan pohjoismaissa harjoitetun kolonialismin vuoksi monet nykyajan saamelaiset ovat vieraantuneet kulttuuristaan. Yksi mahdollisesti raskaimmista vaurioista saamelaiselle kulttuurille tapahtui hänen mukaansa saksalaisten tuhotessa Lappia toisessa maailmansodassa. Myös kulttuurinen kolonialisoiminen ja tuhoaminen jatkuivat noina aikoina. Saamelaisia hautoja avattiin ilman lupaa ja luurankoja kähvellettiin vielä 1930-luvulla tieteellisen tutkimuksen nimissä.
Francis Joy huomauttaa myös, että kristinuskon näkökulmasta saamelaisen kulttuurin alkuperäistä spirituaalisuutta on tietenkin pidetty demonisena. Vielä niinkin myöhään kuin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina papit hänen mukaansa etsivät pohjoisessa tuhottaviksi shamaanirumpuja, saamelaisen perinneparantamisen pääinstrumentteja.
– Haastattelureissuillani kuulen edelleen uusia saamelaisissa suvuissa eläneitä kertomuksia kirkon harjoittamista vainoista, joissa aikaisempina vuosisatoina myös kuoli ihmisiä. Traditionaalisiin elinkeinoihin kuten metsästykseen ja poronhoitoon hyvin vahvasti kuuluneesta shamanismista tuli kiellettyä ja salaista, hän sanoo.
Uskontotieteistä valmistuneen englantilaissyntyisen Francis Joyn pian valmistuva väitöskirja käsittelee taiteen ja shamanismin suhdetta saamelaiskulttuurissa 1600- ja 1700-lukujen kautta nykypäivään.