Taloustieteen professori Matti Virén kirjoittaa Liberan blogissaan Kreikan EU:lle toimittamista julkisen talouden tervehdyttämislupauksista. Virén on löytänyt niistä valikoivan arvonlisäveron noston, joitain yritysveron korotuksia, joitain marginaalisia eläkeleikkauksia 2019 ja puolustusmenojen karsimista. Myös satamien yksityistämisestä on puhuttu.
– Näilläkö eväillä Kreikan julkinen talous tasapainottuu ja kansantalous kääntyy kasvuun? Ei kai nyt sentään, professori ihmettelee.
Matti Virén kiinnittää huomiota siihen, että Kreikan kulutusmenot viime vuonna olivat 164 miljardia ja (netto)kansantulo 145 miljardia euroa. Tätä negatiivista säästämistä on ollut jo kymmenen vuotta.
Professori kysyy, mistä muualta maailmasta löytyy maa, joka kuluttaa pysyvästi enemmän kuin tienaa. Samaan aikaan pääomakanta supistuu kaiken aikaa.
– Jos mitään ihmeitä ei tapahdu, Kreikka tarvitsee 20 miljardia euroa vuodessa lainoja – tai millä nimellä niitä nyt haluaa kutsua. Tämän kokoiset tulonsiirrot vaativat aika paljon globaalia solidaarisuutta Suomenkin kaltaiselta maalta, joka rämpii omissa ongelmissaan, Matti Virén kirjoittaa.
Hänen mukaansa talouspolitiikka on kuitenkin vaikeaa, kun vastassa on julkinen sana ja niin sanottu kansalaismielipide.
– Kun oma hallituksemme teki ohjelmassaan joitain Mikki Hiiri -supistuksia julkisiin menoihin, alkoi hirveä kiljunta tiedotusvälineissä ja lobbarijärjestöissä siitä, miten hallitus romuttaa hyvinvointivaltion ja tasa-arvon, Virén toteaa.
Hänen mukaansa uusimpien Eurostatin tilastojen mukaan julkiset menot ovat Suomessa kuitenkin ylivoimaisesti suurimmat markkinatalousmaiden joukossa.
– Jos talouspolitiikkaa aikoo harjoittaa – oli sitten kysymys Kreikasta tai Suomesta – niin, että kiljuntaa ei tule, on ilmeisesti ainoa mahdollisuus lopettaa koko markkinatalous; sehän on kaiken pahan alku ja juuri!
Matti Virénin mukaan elvyttäjien äänenpainot käyvät sitä kiihkeämmiksi, mitä huonommin Suomella ja Kreikalla menee.
– Mutta jos todellakin talous saadaan kasvuun kuluttamalla (ja velkaantumalla), Suomessa ja Kreikassa pitäisi mennä erinomaisesti. Vai tarvitaanko vielä lisää Syriza-kokeita talouspolitiikan areenalla?