Oululainen muusikko-radiotoimittaja Lyly Rajala valittiin vaaleissa 2003 eduskuntaan kristillisdemokraattien listalta sitoutumattomana. Muistelmakirjassaan Rajalansa kaikella hän kirjoittaa pian tuon jälkeen tapahtuneesta episodista eduskunnassa. Tapahtumapaikkana on istuntosali ennen istunnon alkua.
”Päivi Räsänen tuli pulpettini eteen ja sanoi että kertomus lapsuudestani oli sen verran traaginen että lähdettyäni ryhmästä he olivat rukoilleet puolestani. Kiitin häntä siitä että joku rukoilee minun puolestani. Hän jatkoi että heille oli jäänyt epäselväksi oliko minulla lapsia. Olin saanut talossa jo hyvän tarinankertojan maineen joten ajattelin hiukan hauskuttaa kollegoita”, Lyly Rajala kirjoittaa.
”Sanoin kohtalaisen kuuluvalla äänellä suuressa salissa paikaltani että ryhmän puheenjohtaja Räsänen utelee tässä onko minulla lapsia. Ympärille alkoi kertyä muita edustajia kuuntelemaan. Sanoin Räsäselle: ’Olen kirjoittanut elämässäni yhden ainoan runon joka on lyhyt ja ytimekäs, mutta se vastaa myös kysymykseenne onko minulla lapsia. Koska olen kirjoittanut runoni hellaakoskelaiseen runomuotoon, joudun nyt asettautumaan hellaakoskelaiseen runonlausunta-asentoon’. Nousin jakkaraltani, nostin toisen jalan tuolille ja molemmat käteni ylös ja lausuin hänen kysymykseensä vastauksen antavan runoni: ’Kyllin olen kylvänyt, vaan satoa en ole saanut’. Päivi Räsänen ei puhunut minulle viikkoon mitään”.
Päivi Räsänen oli tuolloin kristillisdemokraattien ryhmän puheenjohtaja. Lyly Rajala siirtyi joulukuussa 2003 kokoomuksen eduskuntaryhmään.
Rajala kuvailee kirjassaan kristillisdemokraattien ryhmäkokouksia. Ryhmän paras veisaaja oli pudonnut eduskunnasta, joten kokouksen aluksi luettiin päivän lause Raamatusta ja rukoiltiin.
”Minä vierastin uskonnon tuomista politiikkaan ja lueskelin lehteä rituaalin ajan. Seuraaviin ryhmäkokouksiin menin kymmenen minuuttia myöhässä jolloin uskonnolliset osuudet oli jo hoidettu. Halusin käyttäytymiselläni protestoida uskonnon ja politiikan yhteyttä. Koska olin ryhmässä uusi ja outo lintu, kerroin pyydettynä muille ryhmän jäsenille ensimmäisen kokouksen aikana taustojani lapsuudesta saakka”.