Verinen jengiväkivalta piinaa Ruotsia. Pelkästään kahden viikon aikana yhdeksän ihmistä on ammuttu kuoliaaksi.
Ruotsalainen Dagens Nyheter on haastatellut kahta entistä ministeriä, jotka vastasivat rikospolitiikasta 2000-luvulla. Tällöin ampumatapaukset alkoivat yleistyä Ruotsissa.
Sosiaalidemokraattien Thomas Bodström oli oikeusministeri vuosina 2000–2006. Hänen mukaansa varoitusmerkkejä oli jo 1990-luvulla.
– Mutta kukaan ei voinut ymmärtää, että tämä menisi näin huonoksi, hän toteaa nykyisistä väkivaltaisuuksista.
Bodström kertoo tarkastelevansa nykyisin omaa toimintaansa ministerinä itsekriittisesti.
– Kiinnitimme aivan liian vähän huomiota integraatioon ongelmiin, ja se on mielestä se iso ongelma, hän viittaa maahanmuuttajien kotouttamiseen.
Entinen ministeri toteaa, että hänellä olisi ollut ministerinä mahdollisuus antaa poliisille ja syyttäjälle työkaluja puuttua tilanteeseen. Mediassa toimia kuitenkin vastustettiin paljon.
– Minua verrattiin Stasiin, Bodström viittaa Itä-Saksan pahamaineiseen salaiseen poliisiin.
Silloinen ministeri sai paljon arvostelua myös omiltaan eli sosiaalidemokraattiselta puolueelta. Bodströmin esittelemien keinojen katsottiin tuolloin loukkaavaan henkilön koskemattomuutta ja oikeusturvaa.
Maltillisen kokoomuksen Beatrice Ask työskenteli Ruotsin oikeusministerinä vuosina 2006-2014. Hänen mukaansa tuolloin ongelmia hyssyteltiin, koska tiettyjen asuinalueiden rikollisuuden kasvusta piti puhua nykyistä varovaisemmin.
Hänen mukaansa tuolloin ei osattu ennakoida sosiaalisia ongelmia, niiden syvyyttä ja vaikeaa hoidettavuutta.
– Oli poliitikkoja, jotka puhuivat tämän vakavuudesta, mutta siitä ei ollut soveliasta puhua.
Sosiaalidemokraattien Bodström on sitä mieltä, että jengiongelman ratkaiseminen edellyttää pitkäjänteistä sosiaalityötä.
Entiseltä oikeusministeriltä kysytään DN:n haastattelussa, mikä lopulta sitten kääntää ammuskelukuolemien trendin laskuun.
– Olen itse asiassa paradoksaalisesti sitä mieltä, että ensimmäisenä asiana tapahtuu se, että jengit itse lopettavat tämän. He eivät todellakaan halua kuolla. He ovat kauhuissaan. Tämä kääntyy – ja sitten poliitikot ottavat kunnian.
