[vc_row][vc_column][rev_slider alias=”ruokakello” mode=”header”][/vc_column][/vc_row][vc_row][vc_column][vc_column_text]Talvipäivän seisauksen aikaan tein vuoden hitaimman ruokani. Tuon vanhan perinnereseptin mukaan leivotun, ruissihtijauhoista valmistetun hieman makean, fenkolilla maustetun leivän valmistukseen kului reilut 50 tuntia. Normaalien vaivaamisten, nostatusten ja paistamisten lisäksi leivän valmistukseen kuului 24 tuntia imellyttämistä, 24 tuntia taikinajuuren fermentointia ja vielä kolme tuntia taikinan nostatusta. Muutenkin joulun ajan ruoat valmistuvat verkkaisesti. Aika tuntuu pysähtyvän laatikoiden hautuessa ja kinkun paistuessa yön yli uunissa.
Uutena vuonna hitaus saa unohtua, kun samppanjapullon poksahdukset antavat ruokavuodelle vauhdin. On kuin pulloon suljetut ja sieltä räjähdysmäisesti vapautuvat kymmenet miljoonat kuplat tuuppaisivat ruoanvalmistuksen kelloa taas uudelleen liikkeelle. Kun samppanjapullon korkki irtoaa pullon suulta, sen lähtönopeus on jopa 60 kilometriä tunnissa. Siitä se taas lähtee ruoanvalmistuksen kello kiihtyvällä rytmillä kohti kesää.
Tammikuun ruoat ovat vielä hitaita valmistaa. Blinitaikina vaatii mielellään vuorokauden fermentoinnin, jotta siihen syntyy riittävä määrä aromeja ja hapokkuutta. Keltaisella mädillä koristeltu tammikuinen aurinko syttyy hitaasti talven pimeyden keskelle.
Helmikuinen madekeitto syntyy jo vähän tammikuun perinneruokia nopeammin varsinkin, jos mateen saa valmiiksi nyljettynä. Täyteläinen liemi syntyy parin tunnin keittelyllä, varsinainen keitto vieläkin nopeammin.
Kevätpäivän tasauksen aika osuu usein pääsiäisen kanssa yksiin. Pääsiäisen ruoka alkaa olla jo hidasta kiirehtimistä kohti kevättä. Mämmi edustakoon hitautta, mutta se saa tänä päivänä imeltyä ja kypsyä elintarviketeollisuuden padoissa ja uuneissa. Pääsiäisen ruokapöydässä tärkeä uuden elämän symboli sen sijaan kypsyy muutamassa minuutissa.
Kesällä ruokakello tikittää kiivaimmillaan. Silloin ruoka napataan torilta tai kasvimaalta ohi juostessa. Jos kesäruokaa alkaa oikein valmistamaan, se syntyy keittiön pöydän kulmalla grillin ääressä vain hetkeä ennen kuin se jo katoaa suuhun.
Mutta kesäpäivän seisauksen jälkeen ruokakello alkaa taas hidastaa tahtia. Kun kesäkeiton ainekset alkavat joskus heinäkuun tietämillä olla saatavilla, ruoanvalmistuksen tahti on jo himpun verran hitaampaa. Ei siihen tuntikausia mene, mutta valmistuksen äärelle sentään jo pysähdytään hetkeksi.
Elo-syyskuun ravut vaativat jo tunteja kestävän valmistuksen, ja mitä pidemmälle syksy kuluu, sitä pidempiä kypsennysaikoja syksyiset kausiruoat vaativat.
Joulu lähestyy ja ruokakello hidastuu hidastumistaan. Sitten on taas aika plarata joulukauden perinnereseptit esiin. Hidas elämä on välillä mukavaa, mutta onneksi sitä seuraa aina kuplivan räjähtävän riemukas ruokavuoden käynnistys![/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
[vc_row][vc_column][vc_column_text][avatar user=”anu-hopia” size=”medium” align=”center”]Anu Hopia on elintarvikekehityksen tutkimusprofessori Turun yliopistossa. Kirjoittanut ja luennoinut kokkauksen kemiasta 1990-luvun puolesta välistä.[/avatar][/vc_column_text][/vc_column][/vc_row]
Lisää Anu Hopian ruoka-artikkeleita
[verkkojulkaisut tag=”anuhopia”]