Vuosi sitten Rosetta-luotain todisti jäisen 67P/Churyumov-Gerasimenko-komeetan heräämistä, ensimmäisiä vesisuihkuja ja niiden vuorovaikutusta aurinkotuulten kanssa. Nyt komeetta on saavuttamaisillaan matkansa erään huippukohdan, kun se torstaina saapuu lähimmäksi Aurinkoa.
– Tämä on erittäin jännittävä viikko, toteavat tutkijatohtori Cyril Simon Wedlund ja tohtoriopiskelija Markku Alho, jotka tekevät komeettatutkimusta Aalto-yliopistossa professori Esa Kallion avaruustutkimusryhmässä.
– Kun komeetta tulee lähimmäksi Aurinkoa, sen ilmakehä laajenee ja pyrstö on pisimmillään ja kauneimmillaan. Myös komeetan eroosio on lämmön ja säteilyn vaikutuksesta voimakkaimmillaan. Samalla käynnissä on paljon kiinnostavia ilmiöitä, jotka syntyvät jäätyneen komeetan kaasuuntumisen myötä. Kukaan ei ole ennen seurannut niitä yhtä läheltä, Simon Wedlund toteaa.
Komeetat ovat aikakapseleita
Aalto-yliopiston tutkijat analysoivat Rosetta-luotaimella olevan ICA-hiukkasmittalaitteen keräämää aineistoa kolmiulotteisten tietokonesimulaatioiden avulla.
Aalto-yliopisto myös havainnoi Rosetan lähettämää dataa radioteleskoopilla.
– Kuuntelemme Rosettaa ja komeetan hiukkasympäristöä, kertoo teleskooppihavaintoja analysoiva tutkijatohtori Molera Guifré.
– Mittaukset auttavat meitä ymmärtämään entistä paremmin aurinkotuulen komeettaan aikaansaamia muutoksia, hän sanoo.
Rosetta on Euroopan avaruusjärjestön ESA:n ns. kulmakiviohjelma. Rosetta-luotain koostuu kiertolaisesta ja Philae-laskeutujasta. Luotaimella on kaikkiaan 11 erilaista mittalaitetta.
– Komeetat ovat eräänlaisia aikakapseleita. Ne syntyivät yhtä aikaa aurinkokuntamme kanssa ja ovat säilyneet käytännössä muuttumattomina meidän päiviimme asti. Ne ovat kuin hyvin, hyvin vanhoja fossiileja, joiden tutkiminen voi opettaa meille paljon esimerkiksi maapallon veden alkuperästä ja maailman synnystä, Cyril Simon kertoo.