EU:n jäsenvaltioiden panostukset unionin yhteisen turvallisuus- ja puolustuspolitiikan toteuttamiseksi ovat toistaiseksi olleet vaatimattomia, Kansainvälisen puolustus- ja turvallisuustutkimuskeskuksen (ICDS) asiantuntijat sanovat.
Jos kunnianhimoisista julistuksista halutaan edetä tuloksiin, tarvitaan ICDS:n asiantuntijoiden mukaan uutta poliittista tahtoa ja rohkeutta. Elleivät toteuttavat toimet johda sotilaallisen voiman konkreettiseen vahvistumiseen, viimeaikaiset aloitteet päätyvät pian romukoppaan.
Mikäli tarvittava poliittinen tahto ja rohkeus kuitenkin löytyvät, meneillään saattaa olla Euroopan turvallisuuden ja puolustuksen historiallinen käännekohta, asiantuntijat arvioivat ICDS:n tällä viikolla julkaisemassa suositusmuistiossa.
Muistion ovat laatineet ICDS:n tutkijat Tony Lawrence, Henrik Praks ja Pauli Järvenpää. Lawrence on tehnyt pitkän uran Britannian puolustushallinnossa. Praks on toiminut aiemmin eri tehtävissä Viron puolustusministeriössä ja maansa Nato-edustustossa. Järvenpää on entinen Suomen Afganistanin-suurlähettiläs ja puolustusministeriön entinen ylijohtaja.
Kohti velvoittavaa yhteistyötä
ICDS:n asiantuntijat muistuttavat, että tuoreet aloitteet sisältävät ensi kertaa järjestelyjä, joissa unionin jäsenvaltiot tekisivät juridisesti velvoittavia sitoumuksia yhteisestä puolustuksesta. Niihin kuuluu myös mekanismeja, joilla sitoumusten noudattamista kyetään kontrolloimaan.
– Tämä yhdessä EU:n ja Naton suhteessa tapahtuneen viimeaikaisen kehityksen kanssa antavat jäsenvaltioille todellisen mahdollisuuden viedä uusi kunnianhimonsa sanoista teoiksi. Avainkysymykseksi jää, ovatko ne tähän valmiita, asiantuntijat toteavat.
– Poliittisen tahdon muodostamiseen ei ole automaattista ratkaisua. Nyt käynnissä olevan turvallisuuteen ja puolustukseen liittyvän työn puitteissa voidaan kuitenkin ottaa askelia, jotka auttavat puskemaan jäsenmaita oikeaan suuntaan.
Jos EU-valtiot haluavat aidosti toteuttaa yhteistä turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa, niiden on asiantuntijoiden mielestä kyettävä siirtymään vapaaehtoisuudesta kohti velvoittavuutta. Tämä edellyttää myös sitä, että velvoitteensa laiminlyövää jäsenvaltiota kohtaan ollaan valmiita langettamaan seuraamuksia.
Suurten ja pienten jäsenvaltioiden intressit on muistion kirjoittajien mukaan tärkeää tasapainottaa. Tämä koskee erityisesti niiden edellytyksiä saada rahoitusta perustettavalta Euroopan puolustusrahastolta sekä niiden kansalliselle puolustusteollisuudelle tarjoutuvia mahdollisuuksia.
– Jäsenmaiden on tunnettava olonsa mukavaksi kehityksen tahdin suhteen. Yhtenäisyyttä ei pidä uhrata nopeudelle, kun aloitteiden yksityiskohtia edelleen työstetään, he toteavat.
Sitoutumista tavoitteisiin
Unionin pysyvän ja rakenteellisen puolustusyhteistyön (PESCO) tehokkuuden merkitystä korostetaan ICDS:n muistiossa. Tunnistettuihin puutteisiin on voitava vastata pienempien maaryhmien yhteistyöllä, tarvittaessa alueellisen ryhmityksen pohjalta.
Kirjoittajat varoittavat luomasta katteetonta mielikuvaa onnistumisesta lokeroimalla jo käynnissä olevia hankkeita PESCO-projekteiksi, elleivät niille asetetut kriteerit todellisuudessa täyty. Hankkeissa tulisi sitoutua vaativiin, mutta kuitenkin saavutettavissa oleviin tavoitteisiin.
Puolustusyhteistyön tuottamista hyödyistä on heidän mukaansa tärkeää viestiä kansalaisille jatkossa entistä aktiivisemmin.
Tallinnassa toimivan ICDS:n muistio on laadittu kannustamaan Euroopan turvallisuutta ja puolustusta koskevaan keskusteluun erityisesti tällä viikolla käynnistyneen Viron EU-puheenjohtajuuskauden puitteissa. Muistion sisältämä analyysi ja suositukset perustuvat kirjallisen aineiston lisäksi asiantuntijoiden tekemiin EU-jäsenvaltioiden, Euroopan unionin komission, EU:n ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin, EU:n ja Naton sotilasesikuntien sekä eurooppalaisen puolustusteollisuuden edustajien haastatteluihin.
HEIKKI HAKALA