Robottien kehitysvauhti on nopeaa. Kiinassa on kehitetty humanoidi, joka pystyy tunnistamaan eri tunnetiloja, esimerkiksi onko ihminen onnellinen vai ei. Toinen esimerkki on Zora-hoivarobotti, joka viihdyttää ikääntyneitä tai auttaa koulussa autisteja. Vuorovaikutteiset robotit ovat osa tulevaisuutta niin vanhustenhuollossa kuin opetuksessa.
Teknologiaa tuleekin kehittää ihmisten tarpeista lähtien, ei teknologiakeskeisesti. Robotiikan tulee tuoda helpotusta ihmisten arkeen. Esimerkiksi apuvälinerobotit voivat auttaa liikuntarajoitteista nousemaan sängystä pyörätuoliin. Selvää on, että palvelu- ja hoivasektorilla robotit vapauttavat aikaa inhimilliselle hoivalle ja palvelulle sekä mahdollistavat kotona asumisen.
Nyt on jaossa tulevaisuuden tekijöiden paikka. Suomen etu on olla mukana kehityksen moottorina. Kyse ei ole vain elinkeinopoliittisesta asiasta vaan lähes kaikkeen vaikuttavasta toiminnasta. Ikääntyvälle ja tuottavuuden kasvua kipeästi kaipaavalle maallemme robotiikka tuo mukanaan monia ratkaisuja.
Robotisaation edistäminen on jo lähtenyt käyntiin alan toimijoiden ja yritysten kautta. Lisäksi hallituksen kärkihankkeissa on mukana robotiikka ja sen hyödyntäminen. Valtioneuvostolta saadaan pikavauhtia helmikuussa 2016 strategiset linjaukset lausuntokierrokselle alan toimijoille.
Täysin ongelmatonta uuden teknologian tulo ei ole. Robotit tekevät jo nyt päätöksiä puolestamme. Tulevaisuudessa robotit tekevät yhä enemmän päätöksiä ihmisten puolesta. Esimerkiksi entä jos hoitorobotti antaa tappavan annoksen lääkettä, kuka on vastuussa? Onko vastuullinen robotin valmistanut yritys vai palveluntuottaja? Toinen esimerkki voidaan ottaa robottiautoista. Jos robottiauto ajaa kolarin, niin onko siitä vastuussa auton omistaja, myyjä vai tehdas?
Samalla kun vauhditetaan ja otetaan rohkeasti käyttöön uutta teknologiaa, tulee myös selvittää etunojassa millaisia lainsäädännön kehittämistarpeita on. Esimerkiksi tutkijatohtori Michael Laakasuo on ehdottanut robottilakia. Näin saadaan puitteistot robotiikan ja keinoälyn kehittäjille. Lainsäädännön tulee olla rajoittamisen sijaan mahdollistavaa ja kannustavaa. Ja kun raamit on määritelty, niin se avaa samalla markkinoita uusille tuotteille.
Todennäköisintä on, että kansallinen lainsäädäntö ei riitä. Siksi on hyvä tunnistaa alueet, jossa tarvitaan kansainvälistä lainsäädäntöä. Tähän uraauurtavaan työhön tarvitsemme alan parhaita tutkijoita yli tieteenrajojen.
Kirjoittaja Sanna Lauslahti on kansanedustaja (kok.).
Ps. Tutkimustyöstä pari esimerkkiä. Helsingin yliopiston kognitiotieteen oppiaineesta tuleva Moralities of Intelligent Machines -hankkeessa tutkitaan ihmisten tunteita ja odotuksia robottien toimintaa kohtaan. Toinen esimerkki on strategisen tutkimusneuvoston hanke robotit ja hyvinvointipalvelujen tulevaisuus (ROSE-konsortio).