[rev_slider alias=”risto-ej-1″ mode=”header”][/rev_slider]
Euroopan unioni tarvitsee vision, mutta EU tarvitsee uskottavan vision. Jean-Claude Junckerin ja Emmanuel Macronin visiot eivät ole uskottavia; ne ovat pikemminkin pelottavia, sanoo toimitusjohtaja Risto E. J. Penttilä.
Hän tarkastelee Euroopan kehitystä uudessa roolissa siirtyessään uuden Nordic West Office -think tankin toimitusjohtajaksi Keskuskauppakamarin toimitusjohtajan paikalta.
Think tank on Milttonin tytäryhtiö ja sen missiona on auttaa pohjoismaisia yrityksiä luovimaan Brexitin ja Donald Trumpin muovaamassa uudessa maailmantilanteessa.
Think tank on aloittanut skenaariotyön, jossa se kerää informaatiota erilaisista mahdollisista kehityskuluista, trendeistä, toimijoista ja mahdollisista yllätyksistä, joita maailmanpolitiikassa voi tulevaisuudessa tapahtua.
Siitä, miten Eurooppaa pitäisi uudistaa, Penttilällä on totuttuun tapaan oma selkeä näkemyksensä. Euroopassa on jälleen käynnistynyt yritys puskea integraatiota väkisin eteenpäin luomalla uusia instituutioita ja keskittämällä valtaa.
Penttilä ei pidä tätä realistisena saatika toivottavana kehityksenä. Sen sijaan hän haluaisi, että yhteismarkkinat ja vapaakauppa palautettaisiin jälleen yhtenäisen Euroopan peruskiveksi.
”Komissio ei ole oppinut mitään”
Euroopan komissio ja Ranskan presidentti Emmanuel Macron ovat tarttuneet hetkeen, jota he kutsuvat mahdollisuuksien ikkunaksi. Molemmat haluavat euroalueelle taloushallinnon ja syventää unionin puolustusulottuvuutta.
Komission puheenjohtaja Juncker esitteli oman visionsa viime viikolla ja Macron tämän viikon tiistaina.
Risto E. J. Penttilä ei ole vakuuttunut suunnasta, johon Euroopan unionia yritetään puskea.
– Junckerin puhe osoittaa, että komissio ei ole oppinut mitään, hän sanoo.
Penttilä huomauttaa, että syy Eurooppaa kohdanneisiin kriiseihin piilee juuri siinä, että Euroopan unionilla oli liian kunnianhimoinen agenda.
– Se irtaantui kansallisvaltioiden ja kansalaisten todellisuudesta.
Penttilän mukaan sama virhe ollaan toistamassa nyt uudelleen.
Alkuvuodesta Euroopan unioni oli kriisissä. Edellisen vuoden kesäkuussa britit olivat kansanäänestyksessä päättäneet erota EU:sta. Saman vuoden marraskuussa Yhdysvaltain presidentiksi valittiin Donald Trump, jonka puheiden tulkittiin kysenalaistavan Euroopan ja Yhdysvaltojen välisen tiiviin siteen niin turvallisuudessa kuin vapaakaupassakin.
Maaliskuussa komission puheenjohtaja Juncker esitteli komission valkoisen kirjan, joka sisälsi viisi erilaista skenaariota EU:n kehittämiseksi. Juncker näki Euroopan tienhaarassa Brexitin jälkeen. Olisi valittava yhdessä uusi suunta. Tavoitteena oli kuulla jäsenmaita ja lähteä kehittämään EU:ta sen mukaisesti.
Toukokuussa ilmapiiri Euroopassa muuttui. Ranskan presidentivaaleissa pelättiin tosissaan nationalistis-populistisen Marine Le Penin valintaa Ranskan presidentiksi. Valituksi tulikin liberaali Emmanuel Macron, joka kampanjoi jo vaaleissa hyvin federalistisella eli liittovaltiomyönteisellä EU-linjalla.
Syyskuussa Juncker päätti esitellä oman kuudennen skenaarionsa EU:n kehittämiseksi, jonka peruslinja oli federalismin suuntaan.
[rev_slider alias=”risto-ej-2″][/rev_slider]
Macronin visio on keskusjohtoinen
– Sama vanha laulu jatkuu: Ei muuta kuin lisää vauhtia federalistiselle kehitykselle, Penttilä tuskailee.
Se tekee hänen mielestään Junckerin ja Macronin visioista pelottavan.
– EU:lla on taas liian kunnianhimoinen agenda, joka yhtäältä johtaa pelkoihin siitä, että federalismi on takaisin ja toisaalta pettymyksiin, kun näitä askeleita ei pystytä ottamaan, Penttilä sanoo.
Merkittävät uudistukset edellyttäisivät muutoksia EU:n sopimuksiin. Niitä ei Penttilän mukaan tule.
– Junckerista on tullut ongelma Euroopan unionille. Se ei ole yhtä suuri ongelma kuin Donald Trump on Yhdysvalloille, mutta hän on ongelma Euroopan unionille, Penttilä kuvailee.
Ranskan haaveilema EU-visio on Penttilän mukaan keskusjohtoinen, jonka idea on saada aikaan tulonsiirtounioni. Raha siirtyisi yhteisen budjetin kautta vahvoista maista heikommin pärjäävien maiden hyväksi.
Saksa taas katsoo, kuinka hyvin Macronin talousuudistukset etenevät. Jos Ranska parantaa kilpailukykyään ja talous saadaan tasapainoon, Penttilä pitää mahdollisena, että tulonsiirtounionin voisi ollakin Saksan näkökulmasta mahdollinen.
Viime sunnuntain Saksan liittopäivävaalien tulos kuitenkin muutti merkittävällä tavalla asetelmaa. Penttilän mukaan Saksan vaalit olivat Euroopan suunnan kannalta ratkaisevat.
[rev_slider alias=”risto-ej-3″][/rev_slider]
Saksan FDP ratkaisee
Liittokansleri Angela Merkelin johtaman CDU/CSU-liittouman vaalitulos olisi odotuksiin nähden pettymys. Sosialidemokraattisen SPD:n vaalitulos oli katastrofi.
Heti vaali-iltana SPD:n puheenjohtaja Martin Schulz ilmoitti, että SPD menee oppositioon. Ellei SPD tee yllättäen täyskäännöstä, Merkelillä ei ole käytettävissään hallituspohjaksi kuin yksi vaihtoehto: Jamaika-koalitio, joka muodostuu konservatiiveista (CDU/CSU), vihreistä ja liberaaleista (FDP).
– Jos FDP on koalitiossa, niin sitten Pohjoismaat saavat Saksasta aivan mainion partnerin, koska silloin Saksa on enemmän vapaakaupan ja toimivien vapaiden yhtenäismarkkinoiden ja jopa pragmaattisen Brexitin kannalla, Penttilä selitää.
FDP suhtautuu erittäin kriittisesti ajatukseen tulonsiirtounionista ja euroalueen laajasta taloushallinnosta.
Penttilä asettaa toivonsa FDP:n varaan. Hänen toiveenaan on, että Macronin haaveileman vahvan Ranska-Saksa-akselin sijaan pohjoismainen suuntaus vahvistuisi.
Pohjoismaisella suuntauksella hän viittaa pragmaattiseen lähestymistapaan, joka korostaa yhteismarkkinoiden toimivuutta.
Hän toivoo, että lopulta myös suhtautuminen Brexitiin olisi pragmaattinen niin, että yhteisen kaupan edut asetettaisiin lyhytnäköisen suurvaltapolitiikan edelle.
Pois Lipposen linjalta
Suomi ei ole vielä linjaansa täysin valinnut. Osa Suomessa haikailisi edelleen kaikkiin ytimiin entisen pääministerin Paavo Lipposen (sd.) linjan mukaisesti. Penttilä toteaa, että linja toimi 1990-luvulla, mutta ei toimi enää. Hän pelkää, että Suomessa ei ole vielä huomattu Euroopan muuttuneen.
Ajatus keskusjohtoisesta unionista voisi johtaa Penttilän mielestä Suomen kannalta epätoivottavaan lopputulokseen, jossa Suomi joutuisi tulonsiirtounionissa maksajan paikalle.
Toinen vaihtoehto olisi pistää hanttiin ja olla vaikea eurooppalainen. Sitäkin on Penttilän mukaan kokeiltu entisen valtiovarainministerin Jutta Urpilaisen (sd.) johdolla, eivätkä tulokset vakuuttaneet.
Kolmas linja on se, mitä Penttilä Suomelle suosittelee:
– Suomi on mukana rakentamassa pragmaattisen integraation allianssia, jossa on muana Pohjoismaat, Baltian maat, mahdollismman mahdollisimman usein Saksa ja ehkä Alankomaat.
Penttilä korostaa, että pohjoismainen suuntaus liittyy ennen kaikkea talouteen. Suunnitelmia Euroopan unionin puolustusulottuvuuden kehittämiseksi hän pitää hyvinä, mutta toppuuttelee liikaa intoa
– Euroopan unionihan on aina ollut parempi puhumaan puolustuksesta kuin tekemään mitään ja ei tässä nyt suuria harppauksia tule, Penttilä sanoo.
Suomen kannalta Penttilä näkee myönteisinä askeleina, että Suomi verkostoituu puolustuksessa EU:n, pohjoismaisen ja Nato-yhteistyön kautta. Ne ovat tapoja estää turvallisuuspoliittinen eristäytyminen.
Toistaiseksi Suomi ei ole Penttilän mielestä kyennyt jäsentämään pidemmän aikavälin Eurooppa-poliittista linjaansa.
– Suomen tavoitteena pitää olla sen, että Pohjoismaat vaikuttavat Saksaan niin että saksa veisi Eurooppaa pragmaattiseen vapaakauppaa suosivaan suuntaan. Tämän pitäisi olla Suomen uusi strategia.
Penttilä pitää tätä kysymystä ratkaisevana koko Euroopan tulevaisuuden kannalta.