Liikenne- ja kuntaministeri Paula Risikko (kok.) kannattaa kuntaperusteista sosiaali- ja terveydenhuoltoa, jossa kuntalaisen valinnanvapaus toteutuu ja tämä saa vaivoihinsa nopeasti ammattitaitoista apua.
Kokoomuksessa on ilmennyt epävarmuutta soten keskeisestä tavoitteesta eli laajasta sosiaali- ja terveydenhuollon yhdistämisestä. Integraation ehdottomuudesta lienee tinkimässä ainakin sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty (kok.) kannanotossaan (HS 12.3).
Tulevaisuudesta mikään muu ei ole Risikon mukaan varmaa kuin se, että sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta jatketaan myös seuraavalla kaudella. Risikko käsittelee eri vaihtoehtoja vaalilehteen kirjoittamassaan kolumnissa.
Sote-uudistus kaatui perustuslakivaliokunnan todettua sen olevan ristiriidassa perustuslain kanssa erityisesti kansalaisten vaikutusmahdollisuuksien ja rahoitusperiaatteen toteutumattomuuden näkökulmasta.
Risikko muistuttaa, että rahoitusperiaatteella tarkoitetaan sitä, että kunnilla on oltava taloudelliset mahdollisuudet rahoittaa niille annettujen tehtävien hoitamista. Nyt näin ei olisi käynyt. Lisäksi kunta olisi joutunut maksajaksi, kun joku muu olisi päättänyt rahojen käytöstä.
Seuraukset selviksi
Perustuslakivaliokunnan mukaan jatkossa on hallinto- ja rahoitusmalleja arvioitava kokonaisuutena ja kunnille on varattava mahdollisuus tulla kuulluksi. Lisäksi on arvioitava kolmea eri järjestämisvaihtoehtoa: yksiportainen kuntayhtymämalli, ns. toisen asteen itsehallintomalli ja valtiollinen sote.
– Kun hallintomallista päätetään, on tiedettävä mitä siitä seuraa, Risikko korostaa.
Yksiportaisella kuntayhtymämallilla tarkoitetaan sitä, että kunnat muodostavat kuntayhtymän, joka järjestää ja tuottaa koko soten. Tämä ei esitetyssä muodossa mennyt läpi perustuslain seulan.
– Auttaisiko alueiden pienentäminen? Silloin vaarana on erikoissairaanhoidon pirstoutuminen. Entä siirretäänkö vain terveydenhuolto kuntayhtymään, sosiaalipalvelujen jäädessä kunnille? Silloin menetetään integraation hyöty, Risikko pohtii vaihtoehtoja.
Lisäksi yksiportaiseen kuntayhtymään on tällä kuntarakenteella vaikea löytää sellaista päätöksentekomallia, jossa isojen ja pienten kuntien asukkaiden vaikutusmahdollisuudet toteutuisivat.
Moni kunta näivettyisi
Ns. toisen asteen itsehallintomallilla tarkoitetaan, että sote kootaan alueelliseen organisaatioon ja sille luodaan vaaleilla valittu valtuusto ja annetaan oma verotusoikeus. Tämä tarkoittaisi kuntaministerin mukaan uuden vaali- ja verotusjärjestelmän luomista.
– Toisen asteen itsehallintomalli olisi myös viimeinen niitti kuntien asemalle hyvinvointiyhteiskuntamme peruspilarina ja elinvoiman moottorina. Nimittäin ei toisen asteen itsehallintoalueeseen pelkästään sote siirtyisi, vaan sinne siirtyisi jatkossa myös muita kunnan tehtäviä. Hyvinvointipalvelujen valta ja vastuu siirtyisivät pitkälti tälle hallintotasolle.
– Edessä olisi siis monen kunnan näivettyminen tehtävien siirtyessä toiselle itsehallinto-organisaatiolle. Ongelmana olisi myös kuntalaisten veropaineen kasvu.
Jos valtio ottaisi soten järjestääkseen, olisi Risikon mukaan päätettävä onko kyse koko sotesta, vain terveydenhuollosta tai vain erikoissairaanhoidosta.
Norja siirsi aikoinaan erikoissairaanhoidon valtiolle sillä seuraukselle, että kustannukset kasvoivat kuntien siirtäessä kaiken mahdollisen hoidon erikoissairaanhoitoon.
– Kyse ei siis ole pelkästä sotesta, vaan paljon enemmästä. Kysymys on myös kuntien kohtalosta ja vallasta, Risikko arvioi.