Rippikoulukirjat ovat saaneet kritiikkiä vanhentuneiden sukupuoliroolien vahvistamisesta, kertoo Kirkko & kaupungin, Espoon seurakuntasanomien ja Vantaan Laurin yhteinen verkkomedia Valomerkki.
Pastori Matleena Ikola kertoo osallistuneensa sosiaalisessa mediassa aiheesta käytyyn keskusteluun. Facebookin feministiryhmässä, johon kuuluu yli 4800 jäsentä, käytiin kesäkuussa keskustelu rippikoulukirjojen luomista sukupuolirooleista.
Ikolan mielestä rippikoulukirjat saattavat antaa yksipuolisen kuvan sukupuolesta ja seksuaalisuudesta.
– Rippikoulujen seksuaalikasvatus on kiinni osittain työntekijän omasta osaamisesta, kiinnostuksesta ja tiedostavuudesta, Ikola sanoo.
Hänen mielestään rippikouluohjaaja voi lisätä stereotypioita huolimattomilla sanavalinnoilla jopa tahtomattaan.
Vuonna 2001 piispainkokouksen hyväksymä rippikoulusuunnitelma ei anna tarkkoja ohjeita seksuaalisuuden tai sukupuolen käsittelyyn. Siksi opetus vaihtelee rippikouluittain. Ohjaajat käyttävät usein valmiita oppimateriaaleja tuntien suunnittelussa, vaikka nuorille ei kustannettaisi omia kirjoja.
Ikolan mukaan oppikirjoissa on paljon hyviä ohjeita osuuksille rakkaudesta ja parisuhteesta, mutta seksuaalisuuden ja sukupuoli-identiteetin kohdalla olisi parannettavaa.
– Kirjat korostavat helposti sukupuolten välistä eroa. Materiaalit laahaavat hieman aikaansa jäljessä.
Esimerkiksi vuonna 2010 julkaistun Ihan sama -oppikirjan opettajan opas neuvoo jakamaan tytöt ja pojat erillisiin ryhmiin pohtimaan vastakkaisen sukupuolen ihanneominaisuuksia. Oppilaan kirjassa tehtävänä on jaotella ominaisuuksia miehekkäisiin ja naisellisiin.
Feministiryhmässä kiinnitettiin huomiota kappaleeseen, jossa neuvotaan, miten konfirmaatioon tulisi valmistautua. Kuusi kuukautta ennen juhlaa tytöt menevät vaateostoksille, mutta pojilla ei ole vielä ”erityistarpeita”.
Ihan sama -kirjan kirjoittaja Antti Siukonen sanoo pitävänsä kritiikkiä oikeutettuna. Hänen mukaansa kirjan julkaisemisen jälkeen tietämys seksuaalisuuden monimuotoisuudesta on lisääntynyt. Alun perin kirjoittajien tarkoituksena oli taustoittaa laajemmin kirkon sisällä esitettyjä mielipiteitä avioliitosta ja seksuaalisuudesta.
– Rippikoulukirjat käyvät edelleen läpi piispainkokouksen tarkastuksen. Saimme ohjausta esitarkistusvaiheessa. Liikkumatila oli kapea, Siukonen sanoo.
Hän kuitenkin muistuttaa, että sukupuolistereotypioita ja huumoria käytetään kirjassa tarkoituksella.
– Karikatyyrit auttavat nuoria huomaamaan, etteivät he ole sellaisia itse. Taitava ohjaaja osaa myös kyseenalaistaa kategoriat, Siukonen sanoo.