A-klinikkasäätiön ja Rikosseuraamuslaitoksen tekemästä rekisteritutkimuksesta selviää, että 39 prosentilla tutkituista päihdehoidossa olleista miehistä ja 15 prosentilla naisista oli vähintään yksi merkintä vankitietojärjestelmässä vuosilta 1992–2010.
Rikollisuus oli yleistä päihdeongelmaisten potilaiden joukossa erityisesti nuorilla miehillä, mutta naisten vankeusjaksot sijoittuivat tasaisemmin eri ikävuosille.
Joka kolmannella näistä miehistä ja peräti joka toisella naisella oli merkintä päihdehoidosta jo ennen ensimmäistä merkintää vankitietojärjestelmässä.
Ennenaikainen kuolleisuus oli suurta. Useampi kuin joka kymmenes päihdehoidossa ollut mies oli kuollut kolmen vuoden sisällä viimeisen vankeusrangaistuksen päättymisestä. Vain alkoholia käyttäneistä miehistä oli kuollut useampi, kuin heitä nuoremmista muiden päihteiden käyttäjistä.
Tutkimusaineistossa ei havaittu kansainvälisesti tunnettua ilmiötä siitä, että kuolemanriski heti vankeusrangaistuksen jälkeen olisi erityisen suuri yliannostusten takia.
Rikollisuus on päihdehoidon asiakaskunnassa yleistä, mutta tarkkaa tietoa vankeuteen tai sakkoihin johtaneen rikollisuuden yleisyydestä, luonteesta ja ajoituksesta ei ole aiemmin ollut.
Tutkimusmenetelmänä käytettiin rekisteritutkimusta, koska asiakaskunnan tavoittaminen on vaikeaa. Tutkimuksella pyrittiin selvittämään, haetaanko apua ennen rikollisen toiminnan alkamista, minkälaiset asiat lisäävät rikollisuuden riskiä, ja väheneekö rikollinen toiminta päihdehoidon myötä.
Tutkimukseen kuuluneiden henkilöiden osuus oli vuosittain 6–9 prosenttia Suomen vankiloissa olleista vangeista.