Aalto-yliopiston tuotantotalouden professori Paul Lillrankin mukaan koronakriisi testaa terveydenhuollon kantokyvyn. Olennaista on tehohoitopaikkojen riittävyys.
– Arvioni on, että Suomen terveydenhoitojärjestelmän toimintakyky kriisitilanteessa on hyvä, hän toteaa Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:lle.
Arviolta 80 prosenttia COVID-19-viruksen tartunnan saaneista saa korkeintaan lieviä oireita, 15 prosenttia saa pahoja oireita ja viisi prosenttia saa vakavia oireita. Viimeksi mainittu ryhmä tarvitsee tehohoitoa ja hengityskoneita.
Lillrankin mukaan heidän kohdallaan ydinkysymykset ovat, kuinka paljon tehohoitopaikkoja on olemassa, kuinka paljon tehohoitopaikkoja voidaan järjestää lisää tarvittaessa ja miten mahdolliset terveydenhuollon henkilöstövajeet hoidetaan.
Terveydenhuollon yleistä toimintakykyä kriisitilanteessa määrääviä tekijöitä ovat tilojen, tarvikkeiden ja laitteiden riittävyys. Myös henkilöstön riittävyys ja työn organisointi sekä kansalaisten käyttäytyminen vaikuttavat tähän.
Lillrankin mukaan yksityiset terveyspalveluiden tuottajat ovat ketterämpiä kuin julkiset.
– Toisaalta yrityksillä ei ole viranomaisvaltaa ja -vastuuta, joten niiden on vaikea ohjata kokonaisuuksia ja palvelujen kysyntää.
– Yksityisillä on julkista parempi kyky mobilisoida resursseja. Yksityiset toimijat ovat kehittäneet esimerkiksi sähköisiä palveluja paremmin kuin julkiset. Ne ovat jo osoittautuneet tehokkaiksi. Niiden kysyntä kasvaa tulevaisuudessa. Julkinen toimija taas on virka- ja palkkarakenteensa vanki. Sitten kun tämä on ohi, terveyspalvelujen kysyntä epäilemättä on siirtynyt verkkoon entistä enemmän.