Televisiossa oli keskustelu peliteollisuuden mahdollisuuksista Suomessa. Twitter -kommentit olivat murskaavia: ei Suomi ole ennenkään lintupeleillä pärjännyt, peleillä ei hoideta vanhuksia, pelit ovat pelejä ja ei niistä pidä Suomen vientituotetta tehdä. Kritiikkiryöpyn keskellä peliteollisuus tuo tällä hetkellä vientituloja Suomelle yli 600 miljoonaa euroa vuodessa.
Edellinen esimerkki herättää monia kysymyksiä: Miksi emme uskalla kokeilla uutta? Miksi menestymistä Suomessa vähätellään? Miksi epäonnistumisia ei anneta anteeksi? Miksi nykyisiä toimintatapoja ei analysoida kriittisesti mutta rakentavasti? Vastaus liittyy Suomen kansantauteihin – kateuteen, varovaisuuteen, vahingoniloon ja jälkiviisauteen.
Sama rohkeuden puute heijastuu myös yhteiskunnalliseen päätöksentekoon. Olemme monta vuotta hokeneet esimerkiksi terveydenhuollon uudistusta. Nyt ovat rahat loppumassa ja uudistus on pakko tehdä. Keskustelu pyörii kuitenkin sen ympärillä, kuinka paljon hyvinvointiyhteiskuntamme murenee. Murenemisen sijasta olisi mietittävä, mitä voisimme tehdä uudella ja rohkealla tavalla. Uskon, että vähemmän voi olla enemmän.
Kaikki tunnustavat terveydenhuollon ongelmat. Verorahaa tulee monta kautta ja kaikki organisaatiot yrittävät säästää. Asiakas on silloin suurin kärsijä. Vanhusten hyvinvoinnissa Suomi sijoittuu sijalle 15 ja moni vanhus kärsii yksinäisyydestä. Vanhusten terveydentilassa Suomi vajosi maiden joukossa sijalle 21. Työterveydenhoito toimii mallikkaasti, mutta julkinen terveydenhoito ontuu jonojen takia. Juuri työterveydenhuoltoa kuitenkin halutaan purkaa.
Edellä kuvatut ongelmat eivät ratkea hallinnollisilla päätöksillä, vaan aidosti uusilla toimintatavoilla. Byrokratiasta nauttivien ja valtaa pitävien ukkojen on aika löysätä narua. Tällä hetkellä terveydenhuollossa ei pääsääntöisesti ole prosessitehokkuutta ja sitä ei myöskään mitata – tai ei uskalleta mitata. Mielestäni nyt pitää haastaa vanhaa tekemistä, oli sitten kysymys julkisesta ja yksityisestä terveydenhuollosta.
Onneksi meillä on muutamia esimerkkejä rohkeudesta. Miksi Pohjolan Omasairaalasta ihminen kuntoutuu työkuntoon puolta nopeammin kuin muualta? Salaisuus on toimintavoissa. Koko hoitoprosessi on yksissä käsissä ja vaiheesta toiseen siirrytään ilman viikkojen jonotuksia. Tai miksi emme voisi ottaa laajamittaisesti käyttöön Otometri Oy:n kehittämää lasten korvatulehduksia analysoivaa laitetta? Enää vanhempien ei tarvitse jonottaa terveysasemilla, vaan diagnoosi tehdään muutamassa sekunnissa kotona ja resepti liikkuu sähköisesti. Samalla veronmaksajan rahoja säästyy iso nippu.
Ikaalisissa Jyllin Kodit järjestää ikääntyville muistisairaille jatkuvasti uusi virikkeitä esimerkiksi paikallisen päiväkodin kanssa yhdessä – ja yksinäisyyden tunne on lähes loppunut. Laastari Lähiklinikka on ymmärtänyt, että yli 80 prosentteja terveyskeskuskäynneistä liittyy tavallisiin influenssatapauksiin. Hoito on nopeaa ja puolta halvempaa kuin terveyskeskuksissa. Samalla yli 95 prosenttia asiakkaista antoi hyvän tai erinomaisen palautteen.
Miksi tulevaisuudessa joku terveysasema ei toimittaisi osana palveluprosesseja kännyköihin lisälaitetta, jossa voi jatkuvasti tarkkailla omaa sokeritasapainoa ja verenpainetta? Helposti voi kuvitella, että ihmiset hoitavat verenpainettaan paljon paremmin silloin kun he tietävät verenpaineen olemassaolosta ja testaavat sitä säännöllistesti helpolla ja vaivattomalla tavalla. Ennakoivasta terveydenhuollossa siirrytään samalla puheista tekoihin.
Luovuus voi kukoistaa ainoastaan silloin, kun terveysrahat kulkevat ihmisten mukana ja ihmiset valitsevat mielestään parhaan palvelun. Byrokraatit tarkastavat vain laatutason. Onneksi tämä Ruotsin malli on lopultakin saamassa kannatusta myös Suomessa. Tosin muutama poliitikko on edelleen huolissaan valinnanvapauden lisääntymisestä. Mielestäni nyt on kuitenkin terveydenhuollon asiakkaiden vallankumouksen aika.
Harri Jaskari on kansanedustaja (kok.).