Rauhanturvaajaksi hakeutumiselle on useita syitä, mutta kolme tyyppitarinaa nousevat syistä keskeisimmiksi. Tyyppitarinat liittyvät sankariuteen, oikeaan ajoitukseen ja taloudellisiin kannustimiin. Tämä käy ilmi kasvatustieteen maisteri Kati Kivistön tuoreesta väitöstutkimuksesta, jossa tutkitaan rauhanturvaajaksi hakeutumisen syitä, rauhanturvatyön yksilöllisiä merkityksiä sekä haasteita, joita rauhanturvatyössä kohdataan.
Tutkimus osoittaa, että rauhanturvatyölle annetut merkitykset liittyvät kriisinhallinnan osaajaksi kasvamiseen, merkittäväksi koettuun työkokemukseen, altruistisiin merkityksiin, kokemuksiin elämänsuunnan selkiytymisestä rauhanturvavuoden aikana sekä seikkailuun arvostetussa työssä.
Rauhanturvaajat kuitenkin kohtaavat tutkimuksen mukaan monia haasteita pyrkiessään toimimaan rauhanturvaoperaation tavoitteiden mukaisesti. Haasteelliseksi koettuja asioita on mahdollista ainakin osittain ennakoida rauhanturvaajien koulutuksessa. Kivistön mukaan rauhanturvaajien kokemusasiantuntijuutta kannattaisi hyödyntää nykyistä laajemmin, jotta tulevaisuuden rauhanturvaajilla olisi mahdollisimman paljon ennakkotietoa saatavilla rekrytoitumisensa tueksi.
Kati Kivistö on työskennellyt uransa aikana opettajana, opetuksen pedagogisten kehittämishankkeiden ja tutkinto-opiskelijoiden opintoasioiden parissa Helsingin yliopistossa sekä Aalto-yliopiston TKK:ssa. Vuodesta 2008 alkaen Kivistö on työskennellyt oikeusministeriössä koulutusasiantuntijana.
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelemalla UNIFIL -operaatiossa palvelleita 30 rauhanturvaajaa kaksi kertaa heidän palvelusvuotensa aikana.