Ennen vaiettiin rasismista ja rasistista käytöstä pidettiin tavanomaisena. Tänä päivänä kun tutkimustulokset osoittavat Suomessa olevan rasismia, pieni joukko ihmisiä pyrkii vaientamaan tämän totuuden kohdistamalla vihapuhetta asiasta keskusteleviin ihmisiin. Aktiiviset keskustelijat saavat tappouhkauksia, heistä keskustellaan negatiiviseen sävyyn eri keskustelupalstoilla ja heitä mustamaalataan kohtuuttomilla ja perättömillä asioilla.
Rasismissa kyse on ennen kaikkea väestöryhmien välisestä epätasa-arvosta ja syrjinnästä. Syrjintä voi ilmetä suoraan julkisella paikalla, jolloin tummaihoinen henkilö ei esimerkiksi pääse ravintolaan sisään tai vastaantulija haukkuu etnisen taustan vuoksi kadulla. Ongelmallisempana voidaan kuitenkin pitää rakenteellista rasismia, mikä ei ilmene suoraan. Sitä ilmenee töissä, kouluissa, virastoissa ja asuntomarkkinoilla epäsuorasti.
Rakenteellinen rasismi estää Suomessa syntynyttä tai lapsena Suomeen tullutta nuorta menestymästä yhteiskunnassa. Jos ei voi vuokrata asuntoa tai pysty saamaan töitä ulkomaalaisen nimen vuoksi, nuori ei etene elämässään ja pahimmillaan syrjäytyy. Monesti huono-osaisuus periytyy jopa kantasuomalaisissa perheissä.
Maahanmuuttajataustaisissa perheissä luokkahyppy lienee vielä vaikeampaa yhteiskunnassa kohdatun eriarvoisuuden vuoksi.
Edistystä on kuitenkin tapahtunut. Aiemmin rasismista ei keskusteltu avoimesti, eivätkä rasistit halunneet leimautua rasisteiksi. Nykyään tilanne on toisenlainen. Tutkimustulokset osoittavat niin kansallisella kuin Euroopan unioninkin tasolla, että Suomessa on rasismia. Useampaa poliitikkoa on tuomittu kiihottamisesta kansanryhmää vastaan, ja julkista keskustelua myrkyttää rasismilla flirttailu.
Tilanne, jossa kansanedustaja kutsuu eduskunnassa etnistä taustaa omaavia ihmisiä ”vieraslajeiksi”, kertoo siitä, miten suorasanaiseksi maahanmuuttokritiikki on muuttunut Suomessa. Kenenkään ihmisarvoa ei saa alentaa vertaamalla eläimeen. Maahanmuuttopolitiikkaa saa ehdottomasti kritisoida, kuten kaikkea muutakin politiikkaa, mutta kenenkään ihmisarvoa ei saa väheksyä.
Sosiaalisessa mediassa on helppo haukkua anonyymisti ihmisiä, jotka ovat rohkeasti nostaneet kissan pöydälle. Osa ihmisistä uskaltaa solvata ulkomaalaistaustaisia omalla nimellään. Ikävintä, ja jopa sananvapauden kannalta kyseenalaisinta, on se, miten muun muassa nuoria naispoliitikkoja uhataan tapolla ja muilla rikoksilla, kun he puolustavat ihmisoikeuksia. Jokaisella on oltava oikeus käydä faktoihin pohjautuvaa keskustelua haluamastaan aiheesta.
Meidän täytyy hyväksyä se tosiasia, että monimuotoisuus ja monikulttuurisuus lisääntyy niin Suomessa kuin muuallakin Euroopassa. Näiden ihmisten tyytymättömyys kasvaa, kun he kohtaavat eriarvoisuutta. Tämä johtaa Yhdysvalloissa nähtyihin mellakoihin, jotka eivät myöskään palvele kantaväestöä. Rasismista vaikeneminen synnyttää vain lisää ongelmia. Tämän vuoksi asioista puhuminen oikeilla nimillä on jokaisen kansalaisen etu, eikä tätä pidä vaientaa vihapuheella.
Elämme demokraattisessa valtiossa, jossa ihmisoikeudet ovat jakamattomat. Syrjintä ja rasismi ovat itsessään negatiivisia asioita, mutta vielä pöyristyttävämpää on nähdä ihmisiä, jotka vaivautuvat hiljentämään ihmisoikeuksia ja oikeusvaltiota puolustavia rohkeita poliitikkoja ja yhteiskunnallisia toimijoita. Kaikilla pitäisi olla mahdollisuus ilmaista mielipiteitään ilman, että joutuu kohtuuttoman vihapuheen kohteeksi.
Ketään ei saa vaientaa – varsinkaan sellaista ihmistä, joka haluaa palavasti puolustaa ihmisoikeuksia ja edistää tasa-arvoa yhteiskunnassa.
