Ainoastaan 40 prosenttia Euroopan kartoitetuista pintavesistä on hyvässä kunnossa, todetaan Euroopan ympäristökeskuksen EEA:n tuoreessa raportissa. Erityisen huonolta tilanne näyttää useissa Keski-Euroopan maissa, kuten Saksassa, Hollannissa ja Belgiassa, joissa on muita EU-maita korkeammat väestötiheydet ja runsaasti tehomaataloutta.
Suomessa rannikkoalueet jokineen erottuvat ympäristöjärjestö WWF Suomen mukaan kielteisesti muusta maasta. Tämä näkyy selvästi ympäristöhallinnon ylläpitämässä Vesikartassa.
– Syyt rannikkoalueidemme vesien kehnoon tilaan vaihtelevat alueittain. Esimerkiksi Pohjanmaalla vesien tilaan vaikuttavat luontaisetkin tekijät, kuten happamat sulfaattimaat. Ihmisen toiminta on kuitenkin suurin vesien laatua heikentävä tekijä ja rannikon jokien ja merialueiden heikompi tila aiheutuu pääosin liiallisesta maatalouden kuormituksesta, kertoo WWF:n suojeluasiantuntija Jenny Jyrkänkallio-Mikkola järjestön tiedotteessa.
Hän muistuttaa, että vesien tilasta ei kerro vain se, voiko vettä juoda tai onko se uimakelpoista. Tavoitteena tulee hänen mukaansa olla myös se, että esimerkiksi joki virtaa vapaana ja vesieliöstö voi hyvin.
Euroopan vesien hyvän ekologisen tilan palauttamista ja suojelua EU-maissa turvaa vesipuitedirektiivi, jonka jäsenmaat allekirjoittivat 18 vuotta sitten. Direktiivillä EU-maat sitoutuivat siihen, että kaikkien alueen vesistöjen ekologinen tila on hyvä vuoteen 2015 tai viimeistään vuoteen 2027 mennessä. Nyt jäsenvaltiot kuitenkin haluavat WWF:n mukaan keskustelua tavoiteaikataulujen siirtämisestä.
– EEA:n raportti osoittaa, miten haluttomasti EU-valtiot toteuttavat yhdessä sopimaansa ja toteutuessaan hyvin toiminutta vesilainsäädäntöä. Euroopan jokien ja järvien kunto on monelta osin heikentynyt, ja monet maat ovat hyödyntäneet vesipuitedirektiivin sallimia erilaisia poikkeuksia vesien hyvän tilan saavuttamisessa. On ristiriitaista, että poikkeuksista on tullut normi sille, miten direktiiviä pannaan täytäntöön, ihmettelee Jyrkänkallio-Mikkola.
Vesipuitedirektiivi on parhaillaan aikataulun mukaisessa uudelleenarvioinnissa EU:ssa. WWF:n mielestä jäsenmaiden tulisi viimeistään nyt sitoutua vahvemmin direktiivin tavoitteisiin sen sijaan, että sitä heikennettäisiin ja maat saisivat mahdollisuuden tai tekosyyn laskea tavoitteitaan vesiensuojelussa.