Saksaa vastaan käydyn tappiollisen sodan jälkimainingeissa vallankumoukselliset ryhmittymät nousivat maaliskuussa 1871 kapinaan Adolphe Thiers’in johtamaa Ranskan konservatiivista väliaikaishallitusta vastaan. He onnistuivat pitämään kolmen kuukauden ajan hallussaan maan pääkaupunkia Pariisia ennen kukistumistaan.
Tästä niin sanotusta Pariisin kommuunista tulee tänä vuonna kuluneeksi 150 vuotta, mutta sen perintö kuohuttaa Britannian yleisradioyhtiö BBC:n mukaan edelleen voimakkaasti ranskalaisten mieliä.
Samoin kuin vuoden 1871 kapinalliset, myös heidän ideologiset seuraajansa pitävät kommuunia edistyksellisenä kokeiluna, jonka taantumukselliset voimat brutaalisti murskasivat. Kommunistisen manifestin laatineelle saksalaisfilosofi Karl Marxia kommuuni oli merkittävä innoittaja ja Venäjän bolsevikkijohtaja Vladimir Iljitš Leninille se edusti ”elävää esimerkkiä proletariaatin diktatuurista”.
Ranskan oikeisto puolestaan muistaa kommuunin vaiheena, jota leimasivat kaaos, luokkaviha, papiston murhat ja useiden Pariisin arvorakennusten hävittäminen, BBC kertoo.
Keltaliivit ja Capitolin valtaus
Kansannousun merkkivuoden kunniaksi Pariisin nykyinen vasemmistojohtoinen kaupunginhallinto valmistelee BBC:n mukaan juhlallisuuksia, joissa kommuuni esitetään suurten sosiaalisten saavutusten ja demokratian edistämisen kautena. Kaupungin oikeisto-oppositio ei tälle lämpene, vaan syyttää sosialistipormestari Anne Hidalgoa historian välineellistämisestä.
– Kommuunin voi tiivistää yhteen sanaan: se on väkivalta, keskustaoikeistolaista tasavaltalaispuoluetta edustava kaupunginvaltuutettu Rudolph Granier sanoo.
– Kyse oli populistisesta liikkeestä. Ottaen huomioon Ranskan ja maailman nykytilan – keltaliivit Pariisissa ja Capitolin valtauksen Washingtonissa – meidän ei nähdäkseni pitäisi juhlistaa ihmisiä, jotka ovat polttaneet kaupungintalomme poroksi, hän toteaa.
Granier’n puoluetoverin, valtuutettu Antoine Beauquier’n mielestä kommuuni on historiallinen tosiasia, jota on sinänsä syytä muistaa.
– Meidän pitäisi kuitenkin muistaa, mikä se todellisuudessa oli – ei kommunistipuolueen fantasiaa. [Kommunistien] mukaan jokainen kommuuniin osallistunut oli sankari. Monet heistä olivat kuitenkin myös tappajia, hän huomauttaa.
Ranskan historiaan erikoistunut brittitutkija Robert Tombs pitää ymmärrettävänä, että koska kommuuni kesti vain muutaman kuukauden ennen luhistumistaan, jokainen voi halutessaan elätellä erilaisia romanttisia kuvitelmia siitä, mihin kaikkeen hyvään se olisi voinut johtaa.
– Siitä on siis tullut feminismin, sekularismin ja kansanvallan ikoni. Millaiseksi se olisi onnistuessaan todellisuudessa muodostunut, sitä emme koskaan saa tietää.