Eurooppa on kahden kansainvälisesti arvostetun turvallisuuspolitiikan tutkijan mukaan täysin ennenkokemattomien strategisten haasteiden edessä.
Jotta Eurooppa kykenisi takaamaan oman turvallisuutensa myös muuttuneessa toimintaympäristössä, katseet kohdistuvat ennen muuta Saksaan ja Ranskaan, professorit François Heisbourg ja Maximilian Terhalle toteavat Politicoon kirjoittamassaan mielipideartikkelissa.
Heisbourg on Kansainvälisen strategisen tutkimuksen instituutin (IISS) puheenjohtaja. Hänet tunnetaan Suomessa myös yhtenä maamme mahdollisen Nato-jäsenyyden vaikutuksia pari vuotta sitten arvioineen asiantuntijaryhmän jäsenistä. Terhalle toimii strategisen tutkimuksen opettajana Winchesterin yliopistossa.
Murtamistaan odottavia tabuja on professorien mukaan kuusi.
1. Kiinan vaikutus
– Eurooppalaisten on ensinnäkin lakattava sivuuttamasta Kiina-tekijän merkitys Yhdysvaltain ja Euroopan turvallisuussuhteen uutena kulmakivenä, Heisbourg ja Terhalle toteavat.
– Yhdysvaltain ja Kiinan strateginen kilpailu johtaa USA:n strategisen huomion kohdistumiseen yhä selvemmin Itä-Aasiaan. Kuten [puolustusministeri] Jim Mattis ennen eroaan esitti, Yhdysvallat ei voi käydä kahta sotaa yhtä aikaa. Vaikka sota USA:n ja Kiinan välillä on epätodennäköinen, molemmat maat ovat sellaiseen varautumassa.
Samaan aikaan Venäjä saattaa tuntea kasvavaa houkutusta kohdistaa painetta Naton itäisiin jäsenmaihin ja kääntää kylmän sodan jälkeen muotoutuneita voimasuhteita omaksi edukseen.
Tämä asetelma merkitsee professorien mukaan sitä, että keskeisten eurooppalaisten valtioiden, etenkin Saksan ja Ranskan, on valmistauduttava ottamaan vastuu Euroopan puolustuksesta itselleen. Sen ei tarvitsisi olla vaihtoehto Natolle, vaan kyse voisi olla uudenlaisesta taakanjaosta puolustusliiton sisällä.
2. Ranskan ydinpelote
Kun Yhdysvaltain huomio keskittyy ensi sijassa Kiinaan, on nähtävissä, että Naton itäisiä jäsenmaita koskeva ydinpelote suhteessa Venäjään menettää ehdottoman luonteensa.
– Eurooppa tarvitsee pelotteen Naton olemassa olevien amerikkalaisten ydinasesuorituskykyjen rinnalle. Ranska voisi nimenomaisesti ulottaa ydinsateenvarjonsa myös ydinaseettomien eurooppalaisten kumppaniensa suojaksi, Heisbourg ja Terhalle esittävät.
– Tähän sitoumukseen voisi liittyä Ranskan ydinasein varusteltavissa olevien hävittäjien rotaatiopohjainen läsnäolo Naton eurooppalaisten jäsenmaiden, myös Saksan, alueella.
Järjestely edellyttäisi professorien mukaan taitavaa johtajuutta, sillä samaan aikaan olisi kyettävä sekä vakuuttamaan eri maiden äänestäjät sen tarpeellisuudesta että välttämään tilanne, jossa Yhdysvallat vetäisi omat ydinaseensa kokonaan pois Euroopasta.
3. Kansainväliset operaatiot
Saksan ja Ranskan on professorien mukaan syytä sopia, että sotilasoperaatioita Lähi-idässä ja Afrikassa toteutetaan vain täydessä yhteisymmärryksessä. Periaatteena tulisi olla, että interventioon ei ryhdytä ilman perusteellisia keskinäisiä konsultaatioita ja että yhteisesti sovittu interventio merkitsee aina myös tasapuolista riskinottoa.
– Tämä periaate saattaa joutua koetelluksi ensimmäisen kerran Lähi-idässä, sillä USA:n vetäytyminen Syyriasta on jättämässä alueelle vaarallisen strategisen tyhjiön, Heisbourg ja Terhalle ennakoivat.
4. Euroopan unionin päätöksenteko
Saksalla ja Ranskalla on perinteisesti ollut EU:n päätöksentekojärjestelmää koskevia näkemyseroja, jotka on professorien mukaan nyt syytä ratkaista.
– Saksalaisilla on taipumus suosia 27 jäsenmaan yksimielistä kannatusta tehtäville päätöksille, kun taas ranskalaisia miellyttää enemmän kahden nopeuden Eurooppa, joka vie Eurooppaa ajoittain eteenpäin myös EU:n yleisen legitimiteetin kustannuksella, Heisbourg ja Terhalle toteavat.
– Vuoden 1994 Schäuble–Lamy-ehdotus voisi tarjota tähän osaratkaisun. Tässä suunnitelmassa ne EU-maat, jotka ovat kaikkein sitoutuneimpia raha-, puolustus- ja poliittiseen integraatioon, muodostaisivat muiden edellä etenevän ydinjoukon.
5. Talouden näkökulma
Kuudesta listatusta tabusta jopa vaikein murrettava voi professorien mielestä koskea Saksan ja Ranskan suhtautumista Euroopan finanssimarkkinoiden kehittämiseen ja taloudelliseen kilpailukykyyn.
Saksan olisi heidän mukaansa kyettävä irtautumaan Weimarin tasavallan aikaisesta hyperinflaation traumastaan ja autettava EU:n heikompia jäsenvaltioita välttämään päätymisen valtavien kiinalaisten pääomavirtojen seurauksena Pekingin talutusnuoraan.
6. Euroopan tarina
Euroopan integraatio on pitkään esitetty rauhanprojektina, mutta ajatuksella on Heisbourgin ja Terhallen mukaan enää niukasti vetovoimaa eurooppalaisen nuorison keskuudessa.
– Tämän narratiivin taustalla oleva sisäänpäin kääntynyt ja itsetyytyväinen asenne on käännettävä uudeksi vahvaksi ja itsetietoiseksi viestiksi, joka ilmentää raivokasta poliittista tahtoa puolustaa Euroopan vapauden, vaurauden ja kulttuurin perusteita niiden tuhoamiseen jokseenkin häikäilemättömästi tähtäävässä maailmassa, professorit esittävät.
Jos edellä kuvatut tabut kyettäisiin ehdotetulla tavalla murtamaan, siitä olisi Euroopalle merkittävää hyötyä riippumatta siitä, säilyykö Yhdysvallat transatlanttisen liittosuhteen aktiivisena ja rakentavana osapuolena vai ei, Heisbourg ja Terhalle toteavat.