– On selvää, että Emmanuel Macron oli teille parempi vaihtoehto, Eurooppa-myönteisen think tankin johtaja Pascale Joannin sanoo Verkkouutisten haastattelussa.
Hän kehottaa kuvittelemaan, jos joku muu presidentinvaaleissa mukana olleissa ehdokkaista olisi tullut valituksi, esimerkiksi toisella kierroksella Macronia vastassa ollut kansallismielinen Marine Le Pen, laitavasemmiston Jean-Luc Mélenchon tai keskustaoikeistolainen François Fillon.
Fillonin kanta Venäjän suhteen ei ollut selvä. Joannin muistuttaa, että Fillon on ollut läheinen Venäjän presidentin Vladimir Putinin kanssa ja kannattanut Venäjän vastaisten pakotteiden poistamista. Vaikka Fillon on esiintynyt Eurooppa-myönteisenä, hän ei ole ollut niin Eurooppa-mielinen kuin Macron. Le Pen taas oli selvästi Venäjä-mielinen.
– Venäjän presidentti Vladimir Putin otti Marine Le Penin vastaan ja Putin rahoittaa häntä. Putin yritti saada aikaan liikettä sosiaalisessa mediassa Le penin hyväksi. Hän oli Venäjän ehdokas, Joannin muistuttaa.
Mélenchonista Joannin tyytyy toteamaan, että hänen tavoitteenaan taas on ollut lähinnä saada ”kaikki maailman kommunistit yhteen”.
– Euroopan itäisen osan kannalta on olennaista, että Macron on eurooppalainen, hän on liberaali, hän kannattaa markkinataloutta ja hän ei ole Venäjän puolella, Joannin kiteyttää.
Macronin poliittisessa ohjelmassa todetaan, että ”Vladimir Putinin Venäjällä on vaarallinen ulkopolitiikka, joka ei epäile rikkoa kansainvälistä lakia”. Macron on ohjelmansa mukaan sitoutunut Natoon keskeisenä osana Euroopan puolustusta.
Macron mainitsee Naton yhteydessä myös Suomen ohjelmassaan. Hän toteaa, ettei kannata Naton laajentumista lukuun ottamatta Balkanin maita, Ruotsia ja Suomea.
EU:n integraatio lähtee käyntiin nopeasti
Macronin ohjelmassa on keskeisessä roolissa Euroopan kehittäminen muun muassa puolustusulottuvuuden sekä euroalueen yhteisen finanssihallinnon ja parlamentin suhteen.
– Hän oli kaikista ehdokkaista eurooppalaisin. Macron haluaa vahvan Ranskan vahvassa Euroopassa, Joannin sanoo.
Hän muistuttaa, että väistyvän sosialistipuoluetta edustavan presidentin François Hollanden ongelma oli jakaantunut puolue, joka ei ole ollut yhtenäisesti sitoutunut Euroopan unionin integraation kehittämiseen. Siksi viimeisten viiden vuoden aikana Ranskalta puuttui aloitteet Euroopan kehittämiseksi.
Nyt Joannin arvioi, että Macronin ja Saksan liittokanslerin Angela Merkelin yhteistyö saattaa alkaa kantaa hedelmää hyvinkin pian.
– Vaikka Saksa on taloudellisesti vahva, se ei pysty johtamaan yksin. On vain yksi maa joka voi olla Saksan kumppani, ja se on Ranska, Joannin sanoo.
Macron ehdottaa ohjelmassaan muille Euroopan unionin jäsenmaille demokraattisten konventtien pitämistä tämän vuoden loppuun mennessä. Jokaisen maan poliittisten käytäntöjen mukaan asetettavien demokraattisten konventtien eli neuvottelukuntien olisi tarkoitus käydä keskustelua EU:n kehittämisestä seuraavien 6–10 kuukauden aikana.
Sen perusteella EU:n jäsenmaat laatisivat suunnitelman unionin kehittämiseksi seuraavan viiden vuoden aikana. Euroopan unionin integraatio on jälleen ottamassa nopeita harppauksia tiiviimpään suuntaan. Suomessa näistä harppauksista ei ole juuri puhuttu, toisin kuin muualla Euroopassa.
Liitot ovat pian kaduilla
Joannin arvioi, että Macronin ensimmäisten kuukausien agenda on ennen kaikkea kansainvälinen. Hän astuu virkaansa sunnuntaina 14. toukokuuta. Maailman tärkeimpien teollisuusmaiden G7-huippukokous järjestetään Taorminassa, Sisiliassa, Italiassa kuun lopussa. Siitä tulee Macronille ensimmäinen tärkeä kansainvälinen esiintyminen.
Ennen kesää hän ei kuitenkaan pääse viemään läpi lakiuudistuksiaan, sillä kaksivaiheiset parlamenttivaalit järjestetään Ranskassa 11. ja 18. kesäkuuta. Joannin arvioi aiemmin tällä viikolla Verkkouutisissa julkaistussa haastattelussa, että Macronin En Marche! -liikkeellä on hyvät mahdollisuudet voittaa Ranskan parlamentin alahuoneeseen eli kansalliskokoukseen absoluuttinen enemmistö.
Jos Macron saa enemmistön, häneltä odotetaan ripeää toimintaa ennen kaikkea taloudellisten uudistustensa läpiviemiseksi. Joannin kuvailee uudistuksia jopa ”ultraliberaaleiksi” ja oikeistolaisiksi. Ne sisältävät työmarkkinoiden joustavoittamista, veronalennuksia ja julkisen sektorin pienentämistä.
– Hän tietää, että uudistusten läpivieminen on kammottava haaste, koska jos haluaa uudistuksia, ammattiliitot ovat heti kaduilla. Siitä tulee erittäin vaikeaa, Joannin ennustaa.
Siksi Macronin on toimittava nopeasti. Kun kansalliskokousvaalit ovat ohi, ihmisten mielissä siintävät jo kesälomat. Jos lakivalmistelu etenee ripeästi, kansalliskokous voisi saada lait käsittelyyn jo syyskuussa.
24. syyskuuta järjestetään myös senaattivaalit, joissa alueiden valitsijamiehet valitsevat 348-paikkaiseen senaattiin eli parlamentin ylähuoneeseen puolet paikoista.
Lait pitää hyväksyä parlamentin molemmissa huoneissa, joten senaatti pääsee hyväksymään uudet lait vasta lokakuussa.
– Macronilla on siis neljä kuukautta aikaa valmistella asioita ja aloittaa sitten toiminta, Jonnin toteaa.
Esimerkki muulle Euroopalle
Pascale Joannin arvioi, että Macronin esimerkillä voi olla merkitystä myös muun Euroopan politiikan kannalta.
Ranska ei ole ainoa maa, jossa perinteiset puolueet ovat vaikeuksissa. Keskustaoikeiston ja keskustavasemmiston perinteiset puolueet ovat olleet vaikeuksissa myös esimerkiksi Espanjassa ja Italiassa. Itävallassa vastaavat puolueet putosivat presidentinvaalien toiselta kierrokselta.
Ihmisten tyytymättömyys syrjäytymiseen ja heikkoon talouteen on lisännyt nationalististen ja toisaalta laitavasemmistolaisten puolueiden kannatusta niissä, maissa missä taloustilanne on heikko. Taloustilanteeltaan vahvassa Saksassa perinteiset suuret puolueet näyttävät mielipidetiedusteluiden perusteella pärjäävän ensi syyskuun vaaleissa kuten ennenkin.
– Kansalaiset ovat kyllästyneitä puolueisiin, jotka eivät muutu, Joannin toteaa.
Parlamenteissa ja hallituksissa jatkavat useissa maissa samat vanhat kasvot, eikä politiikka juuri muutu oli vallassa sitten keskustaoikeisto tai keskustavasemmisto. Ranskassa tyytymättömyyden purkautumiselle löytyi lopulta toinen kanava kuin ääripäiden ehdokkaat, kun Macron tuli vaaleihin omalla liikkeellään.
Ranskassa presidentinvaalien tulos on aloittanut poliittisen kentän uudelleenjärjestäytymisen, missä on toisaalta olemassa laitavasemmisto ja laitaoikeisto sekä keskellä uusi maltillinen, liberaali liike, joka syö sekä keskustaoikeistoa että keskustavasemmistoa.
– Tämä on vanhan poliittisen järjestelmän loppu, Joannin toteaa.